Forza Horizon 3

Erittäin hyvästä loistavaksi. Vaikka varmasti joidenkin mielestä pelisarjassa alkaa olemaan toiston makua, pienet parannukset siellä täällä jaksavat pitää kiinnostuksen yllä.

Kuten tyypillisesti ajopeleissä yleensä, ei Forza Horizon 3:ssa ole mitään sen suurempaa tarinaa. Edellisosan festivaalien kiertämisen sijaan olet edennyt festivaalien järjestäjäksi. Tämä tuo entistä suurempaan karttaan, joka sijaitsee tällä kertaa Australiassa, lisää tekemistä. Voit rakentaa omia haastekisoja ja jakaa niitä muiden kanssa. Tämä tuokin yllättävän hauskaa kilpailullisuutta, varsinkin omien kaverilistalaisten kanssa.

Edellisestä osasta tuttu pelattavuus on tallella, tosin ohjaustuntumaa on tehty aavistuksen napakammaksi. Tämä antaa hivenen enemmän realistisuuden tunnetta, vaikka mistään simulaatiosta ei ole kyse. Ajoapuja pystyy laittamaan päälle oman taitotasonsa mukaan. Kaikki pois kytkettynä tietenkin immersio realismista on ihan eri luokkaa kuin kaikki, tai edes osa, päällä. Vauriomallinnukseen voi vaikuttaa asetuksista, mutta mitään ihmeellistä siitä ei löydy. Meno jatkuu törmäilyistä huolimatta, ja takaisinkelausmahdollisuus helpottaa kisailua.

Yksinpelattuna pelattavaa löytyy useiden kymmenien tuntien edestä.
Festivaalien kiertämisen lisäksi tyypilliseen tapaan löytyy monenmoista muutakin puuhailtavaa. Perinteiset kylttien rikkomiset ja latolöytö-autot antavat tuntikausiksi etsittävää. Bucket List -ajot tarjoavat erilaisia haasteita mm. temppukisojen ja aikahaasteiden muodossa. Hauskoina välipaloina löytyy myös kisat junaa, sekä veneitä vastaan. Vaikeustaso on yllättävän kova, jopa helpoimmalla tasolla. Jos kaverilistallasi on kovia Forza-pelaajia, heidän Drivatar-tekoälynsä tuovat todella kovaa haastetta kisoihin.

Autoja itse pelissä on maltilliset 350, mutta DLC-päivityksinä peliin on jälkikäteen saapunut lisää, sekä lisää on tulossa. Autot ovat mallinnettu erittäin hyvin, niitä on todella ilo tarkastella lähemminkin. Vaihtelua autoissa on kiitettävästi. Ja niin pitääkin olla, koska pelissä on hyvin paljon erilaista maastoa. Hiekkarannalta viidakon kautta kaupunkiin, kaikki tämä voi tapahtua 15 minuutin aikana.

Graafinen anti on loistavaa, mikä ei sinällään yllätä. Aivan huikeat valaistus- ja sääefektit saavat haukkomaan henkeään katsellessa Australian mahtavia maisemia. Huomionarvoisena seikkana on se, että peli tukee Xbox One S:n HDR-ominaisuutta, jolloin peli näyttää entistäkin paremmalta.

Musiikki pelissä on tuttuun tapaan erilaisten radiokanavien varassa. Löytyy mm. klassista, hiphopia, teknoa. Jokaiselle varmasti löytyy omaan makuun sopiva kanava.

Moninpelistä löytyy paljon hupia, erityisesti kavereiden kesken pelattavaksi. Hauskimmaksi itse koin Infection-pelimuodon, jossa autoilla leikitään hippasta. Siitä riittää hupia tuntikausiksi.

Julkaisun jälkeen peliin on saapunut Blizzard Mountain -DLC, joka tuo kokonaan uuden alueen pelikarttaan. Kyseinen alue sisältää vuoristoa, lunta ja jäätä. Tämä tuo todella erilaisen ajotuntuman pelaamiseen. Myöhemmin on tulossa toinen DLC-alue, mutta siitä ei ole vielä tietoa mitä pitää sisällään.

Vaikka peli jatkaakin hivenen yllätyksettömällä ja tutulla linjalla, se ei tee pelistä mitenkään huonoa. Pienet parannukset siellä täällä oikeuttavat pelin olemassaolon helposti. Pelin läpipelaamisen jälkeen jäi vähän haikea fiilis, sillä seuraavaa osaa saadaan odottaa todennäköisesti vasta vuonna 2018. Peli kuuluu jokaisen ajopeleistä pitävän, ja Xbox Onen omistavan, pelihyllyyn.