Alan Wake

Alan Wake on kuin peli, jota odottaisit suomalaiselta peliyhtiöltä ja tiedät, että peli tulee olemaan pelottava, mutta ei mikään Silent Hill-tyyppinen kauhupeli. Vaan hieman sinne kauniimpaan kauhuun päin, psykologiseen, ei verimättökauhuun.

Ei mikä tahansa loma
Alan on keski-ikäinen kirjailija, joka kärsii kirjoituksen puutteesta, kun kirjoituskoneen naputusta ei vain kuulu. Alanin vaimo Alice päättää lähteä lomalle Alanin kanssa Bright Falls'in pikkukaupunkiin vuoria lähelle, josta saivat mökin järvessä olevalta saarelta. Eräänä iltana Alice ja Alan riitelevät, jonka vuoksi Alan lähtee yömyöhään ulos kävelemään, vähän rauhoittumaan, tietäen ettei pimeää pelkäävä Alice lähtisi perään huutelemaan. Alan kuulee Alicen kirkuvan ja putoavan järveen. Herrasmiehenä Alan hyppää perään ja seuraavaksi huomaa olevansa viikkoa myöhemmin kolaroineessa autossa ja huomaa käsikirjoitussivuja joita ei muista kirjoittaneensa. Alan kysyy sheriffiltä saaresta, eikä nainen tiedä asiasta mitään, vastaa vain ettei sillä järvellä ole ollut saarta sitten vuoden 1970 tulivuorenpurkauksen.

Seuraavana päivänä Alan saa soiton salaperäiseltä mieheltä, joka lupaa palauttaa Alicen jos Alan toimittaa hänelle käsikirjoituksensa parin päivän sisällä hiilikaivosmuseoon.
Eiköhän tässä ole tarpeeksi juonesta. : )

Mörkö!
No pelihän on kolmannen persoonan ammunta, jossa listitään niitä pimeyden valtaamia viattomia ihmisiä, tai esineitä, etteivät ne tappaisi Alania. Revolverit tässä tapauksessa tappavat huonommin, joten jos haluat olla massatappaja, ota flashbang, eli jonkinmoinen valopamaus. Eli valo tappaa helpommin kuin ase. Hauska puoli on, että panoksia ja taskulampun pattereita on vain rajallisesti, eikä metsässä ole juuri käden ulottuvilla mitään arkkua josta niitä voisi saada. Siksipä kannattaa hamstrata.
Metsässä seikkaillessa sinun pitää etsiä kirjan sivuja, joita et tietenkään ole kirjoittanut.

-Hei, mä tunnen Alanin!
Alan Wakelle kasvonsa on antanut Ilkka Villi, suomalainen näyttelijä, joka näkyy Soneran TV-mainoksissa Sonera-miehenä. Ja mistäköhän julkisuus on tullut.

Jaa tässäkö kaikki?
Ehei, The Writer- ja The Signal-lisäsisällöt ovat ilmestyneet ja tietenkin suurelle Alan-fanille on olemassa taskulamppuja, huppareita, T-paitoja ja tietenkin soundtrackeja, jonka on säveltänyt (ja muutekin peliä) Petri Alanko ja soittaa joku saksalainen sinfoniaorkesteri ja joissain vähän moderneimmissa kappaleissa esiintyy Poets of The Fall.

Loppukaneetti:
Jälleen erinomainen peli Remedyltä, joka ei vedä liikaa verisyyteen ja irtonaisiin raajoihin, vaan pitää sen psykologisen kauhun puolella. Valitettavasti Red Dead Redemption vei hyvältä peliltä enimmät myyntitulot.

Alan Wakea:
+ Hieno juoni, tumma tunnelma, ihmiset.

Pimeyttä:
- Siellä täällä hieman teknisiä kankeuksia ja ääninäyttely-kasvomallinnus ei joskus osu kohdalleen.

Grafiikka: 9
Pelattavuus: 9
Äänet: 10
Pitkäikäisyys: 8

90/100 | 9/10