Oletko tyrinyt? Jaa kokemuksesi meidän kanssamme ja nauretaan niille yhdessä. Toisten mokailuista on aina hauska lukea, joten olkaa hyvä, sana on vapaa.

Voisin itse aloittaa seuraavanlaisella episodilla:

Muutama vuosi sitten, eräänä maanantaisena iltana tunsin vatsassani orastavia nälän oireita. Samalla hetkellä muistin, että minulla on pakastimessa jemmassa pahan päivän varalle Findusin kermaista pyttipannua puoli pussia. Hain kyseisen artikkelin pakkasesta ja asettelin jäätyneet ruokakomponentit paistinpannulle ja kytkin paistinlevyn päälle. Hetken odottelun jälkeen aloin ihmettelemään, että kuinka on mahdollista, että herkullinen pyttipannuni tuoksuu muoville. Syy tähän selvisi todella nopeasti.

Tuolloisen kämppäni keittiönurkkaus oli niin pieni, että jouduin säilyttämään kahvinkeitintäni toisella paistolevyllä. Olin epähuomiossa kytkenyt väärän levyn päälle, ja kahvinkeittimeni oli sulanut siihen kiinni. Nostin keittimen tiskialtaaseen, ja koko pohjaosa laitteesta oli palanut/sulanut kiinni levylle. Ensireaktioni oli tuttu AAAARRRRGGGHHHHH!!!!, mutta sitten onneksi sain itsestäni sen verran irti, että tajusin hakea kastellun pyyhkeen vessasta.

Sain tukahdutettua alkavan palon, mutta samalla menetin erinomaisen kahvinkeittimen, sekä yhden kappaleen pyyhkeitä. Lisäksi kämppäni valtasi savu reiluksi puoleksi tunniksi, ja muovinhajusta tuli asuntoni pysyvä ominaistuoksi.

Heh,heh,sitä tulikin paistettua kahvipannua eikä pyttipannua.Se on itsellänikin välillä tuo muisti vähän niin ja näin, kun kerrankin kaverin kanssa keitettiin teetä liedellä.Me pistettiin teevesi kiehumaan ja mentiin sen jälkeen pelamaan jotain,en muista nyt mitä,mutta kuten tuo muisti on sellainen mitä se on niin tottakai se teevesi oli unohtunut sinne liedelle ja oli jo haihtunut ilmaan.Kerran piti mennä hakemaan peli tuolta espoosta,päästiin kyllä espooseen mutta sitten kun piti mennä takaisin alkoi ongelmat.Me kun ei osattu käyttää vielä junaa kunnolla niin me ravattiin junaasemalla puolelta toiselle etsien oikeaa junaa mihin mennä.Sitten mentiin johonkin junaan ja seuraavaksi oltiinkin masalan asemalla ja sama juttu sielläkin.Noin tunnin jälkeen mentiin taas junaan ja onneksi se oli oikea juna.Sama juttu kun oltiin elokuvissa helsingissä,etsittiin bussiasemaa ja harhailtiin siellä sun täällä,vaikka se oli melkein ihan vieressä.

Faijan kanssa tehtiin mökkiä ja ujutimme juuri sähköputkia paikalleen, niitä joiden sisällä johto kulkee. Minä työnsin toisesta päästä, hän veti toisesta. Systeemi tuntui olleen jumiutunut jonnekin, yritin hellävaroen työntää sitä mutta ei auttanut. Itse tiedostin että jos tuuppaan roikan täysillä, jollekin käy huonosti, isäni ei.

"Työnnä sitä putkea!"

"Koko ajan!"

"Kovempaa nyt, j........ta"

"Mutku..."

"Ei siihen sähköputkeen satu vaikka sä voimaa käyttäisitkin!"

"No p.....e!"

Otin vauhtia ja survaisin niin kovaa kun lähti. Seuraavaksi mökin sisäpuolelta kuului hirveää kiroilua, ukko tuli ulkoilmaan, etusormen palanen roikkui enää nahasta kiinni.

"Dodih, hyvin se tuli. Olisko sulla teippiä?"

Ihme ja kumma sormen sai vielä fiksattua. Sitä saa mitä tilaa. ;)

Itsekin vedin joskus puukolla peukaloon koulussa ja piti mennä terveyskeskukseen paikkaamaan se.

Mutta tuo kyllä ylittää sen.

Lähdin pari vuotta sitten kaverilla käymään ja päätin hoitaa matkanteon skeitillä. Päätettiin sitten frendin kanssa kerätä kaverit kasaan ja painua keilaamaan ja juopottelemaan.

Keilahallilta jatkettiin sitten baaria kohti ja frendi halusi ehdottomasti hieman rullia skeitillä, jolla hän sitten veti komeat turvat ojan pohjalle. Fiksumpi ja varsinkin selvempi tyyppi olisi tuosta tajunnut olla itse hyppäämättä laudan päälle mutta päätin sitten vetästä jyrkän alamäen alas.

Lasku sujui hyvin puoleenväliin mäkeä kunnes stoppi tuli tiessä olleeseen n. 30 senttiä leveään päällystämättömään pätkään. Lensin muutaman metrin ilmassa ja läjähdin kyljelleni oikean käden päälle. Koko oikea käsi oli nyrkistä olkapäähän asti vereslihalla, kipua ei siinä olotilassa vielä ihmeemmin tuntenut.

Toisin oli aamulla kun heräsin, kauhean kanuunan lisäksi käsi oikein sykki kipua, en veinannut saada kammettua itseäni edes sängystä alas. Siitä sitten sairaalaan jossa sainkin mukavasti odotella kolme ja puolituntia hoitoa.

Aluksi lääkäri sanoi että kadessä ei ole mitään pahempaa vammaa, pitää muistaa vaan liikutella sitä. Ei auttanut vaikka sanoin että kättä ei pysty liikuttamaan kivun vuoksi. Seuraavana päivänä tuli kuitenkin soitto sairaalasta jossa hoitaja sanoi että "älä vaan liikuttele sitä kättä, se on murtunut". Joku toinen lääkäri oli katsonut röntgeneitä hieman tarkemmin. Ei tarttenut kuitenkaan kipsata kättä, sen verran pieni murtuma oli onneksi. Pinkki kantoside ja kivut muistuttivat kuitenkin känniääliömäisestä mokasta jonkun aikaa.

Ohhoh,tuntui varmaan aamulla kuin olisi räjähtämäisillään.

Itsekin muistan kun lensin pyörällä ympäri,suoraan maahan ja ilmat ulos.
Tuntui että olisi tukehtumaisillaan,mutta sitten se hieman helpotti.
Oli näes tuo etupyörän mutteri mennyt löysälle.

On sitä tullut monesti kämmäiltyä. Varsinkin kaverin kanssa kun pistettiin pinaattiletut mikroon, ja sen jälkeen mentiin pelaamaan, niin 15min päästä muistettiin että ne pinaattiletut on siellä mikrossa Kun mentiin kattomaan niinn mikrosta sauhusi mustaa savua ja pinaattiletut oli kärventyny ja koko mikron ympärystö haisi seuraavan viikon iha palaneelle.Sain sitten kivat huudot vanhemmilta.

Toinen kämmäilyni oli kun olin joku pari vuotta sitten kaverini kanssa pyöräilemässäja mentiin yhden ison mäen päälle ja laskettiin alas ja kumpi saa paremmat vauhdit, voittaa.olin voittanut ensimmäiset 2 kertaa.Kolmannella sain todella ison etumatkan mutta huomasin mäen puolessa välissä, että etupyörä heiluu hiukan.Ei siinä mennyt kauaakaan, niin etupyörä lähti irti pyörästäni. siinä sitten yritin keulia alamäen alas, ja vähän matkaa pääsin, mutta sitten etu-haarukka osui maahan ja minä lensin suoraan asfaltille, jä kyllä teki kipeää. Kun aloin katsoa haavoja, niin huomasin että n.2cm halkaisijaltaan oleva kivi oli mennyt polvesta sisään, ja syvälle.Onneksi olin lähellä kotia, niin kaveri auttoi minut kotiin ja sieltä lähdettiin terveys keskukseen.Sain 4 tikkiä polveen, ja jouduin olemaan monta viikkoa tekemättä oikein mitään, ja vielä kesälomalla!Paranuin onneksi juuri enne kuin lähdimme kanariansaarille.

Sanotaan, että tekevälle sattuu, ja kohdallani se tosiaan pitää paikkansa.
Ei ole kovin hyvä yhdistää tälläistä yksilöä (jonka vakiovarusteena tulevat korkeat, epäkäytännölliset korot) ja kahta pientä rengasta, astinlautaa sekä metallitankoa, jossa on kädensijat. Suoraan sanoen, potkulauta ja minä olemme vaarallinen yhdistelmä.
Minulla tosiaan on tuo uskottavuusarvoa huimasti kasvattava katusalama, se oli ensimmäisiä, joita marketteihin tuli myyntiin Suuren Potkulautahuuman aikana. Olin kieli pitkällä odottanut kys. kulkuvälinettä, joten voitte uskoa, että harmini oli suuri, kun tämä erittäin kätevä liikkumisväline leimautui oitis leluksi.
Lelu tai ei, minä painelin sillä helmat paukkuen aina silloin, kun putkikameli ei tullut kysymykseen.
Eräänä kohtalokkaana kesäiltana minä potkulaudan selässä lähestyin keskustaa. Jos jo minä + potkulauta on paha yhdistelmä, voitte uskoa että minä + potkulauta + jyrkkä mäki = vielä huonompi yhdistelmä, jonka ymmärtää jokainen ilman pitkää matikkaa.
Ikävä kyllä allekirjoittanut ei ymmärtänyt, vaan tukka iloisesti putkella viiletti mainitulla kulkuvälineella alas hemmetin pitkää ja jyrkkää mäkeä. Puolessavälin iski ymmärrys, etten saa lautaa pysähtymään, ja iso risteys häämöttää uhkaavasti.
En (harvinaisena selvänäköisyyteni hetkenä) uhmannut kohtaloa, sillä ajatus tukkirekan keulakoristeena ei kuulunut ykköshaaveisiini, ja fiksuna tyttönä päätin ohjastaa uljaan ajokkini tienpientareelle asfaltilta, jolloin vauhti luonnollisesti tippuusi.
Vauhti tosiaan tippui, ja tippui jotain muutakin, nimittäin minä laudan selästä. En ollut huomannut katulampun tukivaijeria, joka otti minut hellään syleilyynsä ja katkaisi lennokkaan vauhtini lähes tukkirekan tehokkuudella.
Epäonninen allekirjoittanut jäi makamaan tienpientareen kukkasten sekaan nähden tähtiä, samalla kun ratsuni jatkoi matkaansa ilman ratsastajaa useita kymmeniä metrejä.
Ei varmaan tarvitse sanoa, että kohdattuani sormen paksuisen metallivaijerin sillä nopeudella, ylävartaloni komisti seuraavana aamuna komea vaijerinmallinen mustelma?

Hehheh, näitä kyllä riittää. Itse mokailen jatkuvasti. Äskettäinkin vedin kaverini mopolla suoraan päin traileria Luulen että hän muistuttelee minua siitä vielä pitkäänkin.... Tuossa pari viikkoa sitten kaaduin myös yksien portaiden vierellä olevaan metalliritilikköön ja vettä polveen vaan...

Tuossa pari viikkoa sitten kaaduin myös yksien portaiden vierellä olevaan metalliritilikköön ja vettä polveen vaan...

Ne metalliritelit on tosiaan vaarallisia, kun korko tarttuu kiinni, siinä on joko a) kohta ilman kenkää ja kiskomassa sitä irti siitä b) seurausta aasta, korko ruvella ja vieressä parkuva akka c) ideaali: ruvella sekä korko että koron käyttäjä, jälkimmäisen vedettyä nenilleen koron tartuttua kiinni.

Onneksi vaihtoehto c ei ole vielä omalle kohdalle tullut, on tarpeeksi ärsyttävää, kun kesäisin sandaletit jäävät jälkeen. Mitä ne luulevat, että Tuhkimot toteutuu ja kengän kampaa irti sadattelevan käyttäjän sijasta prinssi? Ideaa...

No joskus pari vuotta sitten talvella tapahtui niin, että tulin koulusta kotiin ja otin pakkasesta pullaa ja otin yhden ja laitoin mikroon sulamaan, noh minä uhohdin se sinne ja kun se suli niin se alkoi kuumentua ja tiedättehän, että pullan ei tarvitse kauan mikrossa olla niin se on jo kuuma.

No kumminkin siellä se oli ja kun tulin katsomaan ja sanoin sitä ennen itsekseni "ainiin se prhnan pulla" ja juoksin mikrolle ja sieltä tuprusi musta savu ja nopeana otin pullan sieltä mikrosta ja heitin lumihankeen(onneksi oli talvinen päivä ja 20 astetta pakkasta) ja sen jälkeen oli kodissa tuulettamista...

Sanotaan, että tekevälle sattuu, ja kohdallani se tosiaan pitää paikkansa.
Ei ole kovin hyvä yhdistää tälläistä yksilöä (jonka vakiovarusteena tulevat korkeat, epäkäytännölliset korot) ja kahta pientä rengasta, astinlautaa sekä metallitankoa, jossa on kädensijat. Suoraan sanoen, potkulauta ja minä olemme vaarallinen yhdistelmä.

Heh, näköjään. Eikös noissa potkulaidoissa toimi takalokasuoja myös jarruna?

lainaus Milsa anotaan, että tekevälle sattuu, ja kohdallani se tosiaan pitää paikkansa.

Ei ole kovin hyvä yhdistää tälläistä yksilöä (jonka vakiovarusteena tulevat korkeat, epäkäytännölliset korot) ja kahta pientä rengasta, astinlautaa sekä metallitankoa, jossa on kädensijat. Suoraan sanoen, potkulauta ja minä olemme vaarallinen yhdistelmä.



Heh, näköjään. Eikös noissa potkulaidoissa toimi takalokasuoja myös jarruna?

Toimii, tasaisella, ei jyrkässä, pitkässä alamäessä... ja kun jalka päättyy 8 sentin mittaiseen ja about 1,5cm leveään korkoon, ei voi pahemmin jarruttaa laittamalla jalan maahan.. Tai siinä on parhaimmillaan korko, pahimmillan koko jalkaterä, pian irti.

Minä taas pienempänä (about 4v.) halusin välttämättä kantaa kattilaa jossa oli kuumaa teetä. Tietenkin järkevä isäni antoi minun koettaa sitä. Se oli tietenkin liian painava ja kaikki kuuma tee kaatui käsivarsilleni. Tuli pahan näköiset palovammat.

Kerran pienempänä teloin koko ajan oikeaa polveani. Juuri kun haavat olivat hieman parantumaan päin, kaaduin ulkona nurmikolla puutappiin ja ja lensin oikea polvi päin toista puutappia. Ja taas oli polvi aivan veressä...