District 9 oli kyllä loistava, uskottavin scifi leffa minkä olen nähnyt. Avatarissa oli hieman sama teema mutta se oli liian rautalangasta väännettyä ja täynnä yli imeliä kohtia. Kävin tuon Avatarin katsomassa ensi-illassa teatterissa ja oli se 3D kyllä uskomattoman hyvän näköistä, teknisesti huippuleffa.

Ghostbusters I & II

Joo no selvää klassikkoa -84 ja -89 vuodelta, Venkmanin vitsejä myöten.

Juu ilmestymispäivänähän kävin tuon District 9:n katsomassa kaverin kanssa ja oli kyllä mahtava. Hieman surullinen jopa siinä mielessä että näin varmaan kävisi jos samanlaisia örvelöitä ilmestyisi maapallolle.

The Proposal

Kertoileepi uraohjusnaisesta (Sandra Bullock) joka piiskaa armotta alaisiaan duuniin eikä kahtele sekutntakaan laiskottelevaa työntekijää tai suostu kuuntelemaan heidän "selityksiään"..

..vaan kuin salama kirkkaalta taivaalta naista uhkaakin maastakarkoitus koska on pakolainen kun on Kanadasta tullu USA:n puolelle.. sattuupa kinkkiseen tilanteeseen tulla hänen eräs alaisistaan (Ryan Reynolds) piipahtamaan huoneeseen ja nainen päättääkin päätä pahkaa kertoa olevansa tämän tuntemattoman alaisensa kanssa menossa naimisiin..

..jotta maassa oleskelu saisi naisen osalta jatkua joutuu kaksikko menemään naimisiin virallisesti.. vaikka ovat totaalisen erityylisiä ihmisiä.

Piiskana ja "porkkanana" suhteen laillistamiselle on melkoiset ehdot toisen tuntemiselle.. jossa toiseen pitää keritä tutustua perinpohjin ellei halua niskoilleen lopullista karkoitusta, vankilaa jne.. Pari saakin ujutettua lisäaikaa tutustumiselleen höpinöillään viel takaportin itselleen viikonlopun Alaskaan.

Kyllähän parivaljakon toisilleen naljailuista (jäätävä vs. symppis hölömö asetelma) jotka kumpuilevat niin totaalisen erilaisista elämäntilanteista ja lähtökohdista muutama kelpo naurunhörähdys irtoaa ei siinä mitään.. mitään hervotonta vatsan kutkuttelua ei kuitenkaan ole tarjolla.. kaikkinensa sitä perushuttua mitä on nähty iät ja ajat..

..jos ilman mitään odotuksia lähtee kahtelemaan niin kertaalleen jopa ihan katsottava .. varsinkin alkupuoli menettelee ja saa hymähtelemään, harmi vaan että väsähtää mitä pidemmälle etenee totaaliseksi turhuudeksi.. ja loppupuolisko onkin jo todella unettavaa soopaa kaikkinensa.



Obsessed

Suhteellisen perinteinen jännärintapainen tuotos.

Perheen kohti kukoistusta etenevä elämä uusine asuntoineen ja työmahdollisuuksineen (herkkupeppu Beyonce ja Idris Elba) häiriintyy hiljalleen kun kuvioihin tulee ulkopuolinen nainen miehen työpaikalta touhuamaan (Heroes sarjasta tuttu räväkkä horatsu, Ali Larter)..

..joka vaikuttaa aluksi (liiankin) ystävälliseltä ja mukavalta mutta tunkeilevalta tapaukselta.. kaikkinensa kelpo lisältä heidän elämäänsä rikastuttamaan mutta hyvin nopeasti varsinkin naisten välillä alkaa sukat yhä mustemmiksi muuttumaan samalla kun naisesta alkaa yhä ronskimpia ja sekopäisempiä piirteitä paljastumaan kun on mieheen totaalisen sairaalla tavalla hurahtanut..

..joka vääjäämättä johtaa kohti vaalean ja tumman kissan todellista kisutappelua.. kunhan sekopää on ensin saanut rakastavaiset kyyhkyläiset suivaantumaan toisilleen omilla sairaillaalloisilla keksinnöillään.
Erittäin ennalta-arvattavissa oleva perusjännäri, jota tähdittää pari vetävännköistä kimulia..

..tämän tyylin ehdottomaan eliittiin kuuluva Käsi joka kehtoa keinuttaa, teki tämän aikoinaan "tämän" aivan helvetin hyytävällä tavalla.. kiitos pitkälti Rebecca DeMornayn huikean roolisuorituksen josta tihkui ruudun läpi katsojaan hyytävyys ja ne silmät, jotka oikeaasti pelottavaa paloa hehkuivat.. toki kyseisessä elokuvassa oli tarinankin osalta katsojaa huomattavasti tiukemmin mukaansa nappaavia käänteitä ja juonikuvioita mukana kuin tässä suoremmassa ja yksioikoisemmassa "nahistelussa".



Sex and Death 101

Eräs heppuli saapi eräänä päivänä käsiinsä vahingossa listan jossa luetellaan kaikki hänen menneet seksikumppaninsa.. kuten myös tulevat.. vaan entäpä kun lista näyttää loputtomalta ja puolessa välissä on naisen nimi jonka kanssa hän on juuri meneillään naimisiin..

..ajan kanssa selviää että listaa ei voi huijata, vaikka mies kaikkensa yrittäisi.. sekä tutustumattomiin kukkuloihin ja vuonoihin on miehen matka tutustua..

..entäpä voiko "kohtaloaan" huijata kun aikanaan selviää että listan viimeinen nimi onkin nainen joka laittelee miehiä koomaan tai kuolemaan melkoista liukuhihnatahtia kun on ensin heidän kanssa seksiä harrastanut.. tai entäpä jos välillä tulee nainen vastaan johon haluaisi jäädä lopullisesti koukkuun, vaan kun väistämätöntä ei voi estää.. entäpä kun listan makuun on päässt boisiko sen hukata jottei kaikki kävisi liian helposti ja mikä pahempaa, liian nopeasti kohti loppuaan .. lopulta mies päättää epätoivon partaalla hyväksyä kohtalonsa ja päättää kohdata kohtalonsa ja tavata tämän "oudon murhaajanaikkosen" kasvotusten..

..osa varmaan arvanneekin mitä lopussa tulee tapahtumaan, varsinkin jonkin verran ennen loppua jo viimeistään, noh siitä ei sen enempää siitä kuitenkaan. Homma on tehty hitusen enempikin kieliposkella, joten mistään draamasta ei todellakaan ole kyse. Tosin mitään totaalisen ylilyötyä täysin päätöntä crazyhuumoriakaan ei varsinaisesti tarjolla, vaikka totaalisen tajuttomuuden rajoilla sinänsä ajoittain liikutaankin.

Melekoisen "outo" ja erikoinen "romanttinen komedia", ripauksella mustaa komediaa, mysteeriä jopa pientä "filosofointia". Alku nappas kuitenkin sen verran kelvollisesti mukaansa että suht kivuttomasti loppuun kahteli. Ei loista millään osa-alueella erityisesti muttei myöskään ole täysin toivotonkaan tapaus, eikä petä katsojaansa.. oudolla tapaa pelittävä.

Pääosassa on Simon Baker ja yhtenä lukemattomista leffan naisista on mm. Winona Ryder.

Ohjauksesta vastaan paremmin tarinoiden kirjoittelija ja rustaajana tunnettu Daniel Waters, vaikka aika hiljaiseloa pitkälti sielläkin suunnalla vietellyt.

Sherlock Holmes (2009)

Viime aikoina ovat tupanneet tuottamaan valkokankaille hitusen vanhemmista "sankareista" "nykyaikaistettuja" versioita.. tällä kertaa vuorossa on brittiläisten mestarisetsivä Sherlock Holmes..

..tokihan jätkä edelleen aikakautena on siellä omassa vanhoillisessa Englannissaan mutta muutoin jätkä on kokonut melkoisen muutoksen..

..tai no eipä ole koskaan kyseisen hepun seikkailuja ei kirjoina eikä leffoina tullut katseltua mutta jostain syystä jäänyt sellainen mielikuva ettei jätkä ois juurikaan nyrkkisankarin hommia hoidellut, vaan pelkästään aivoituksiensa osalla ratkonut murhamysteerejä jotka ovat monesti vyyhdiksi muotoutuneet kunnon lankakerälle.

Tällä kertaa Sherlock (Robert Downey Jr.) sitten hoitelee siinä samalla (tai pikemminkin pääsääntöisesti) nyrkkienhutkinnan ammattitaitoisesti tavalla jolla itsepuolustuksen taitajatkin olisivat miehen tietotaidoille kateellisia ja miestä auttaapi fikus, uskollinen ja lojaali appuri Watson (Jude Law) joka tuo elokuvaan makoisan annoksen hurttia järkevyyttä ja aseen paukuttelua..

..itse Holmes on enempikin sekopäinen, kahjo, höppänä joka touhuaa mitä sattuu.. tekee outoja kokeita välittämättä tai tietämättä oikeasti oikein mistään mitään ja puhuu suunsa puhtaaksi kenelle tahansa tuosta vain, asioita kiertelemättä ja kaartelematta ei hienovaraisesti..

..ollen kuitenkin tietyissä asioissa sekopäisen nokkela hullunnero ilkikurimus ja erityisen terävä varsinkin mitä tulee "pienten ja mitättömien" asioiden bongaaamiseen, joka auttaa suunnattomasti murhapaikoilla ja ihmisten tulkitsemisessa.

Elokuvan paha heppu esitellään jo heti alussa Mr. Blackwood (Mark Strong), kun Holmes miehen kiinni nappasee kesken kolttosten (saatanan palvontarituaalien).. mies saa kuolemantuomion mutta lupaa ennen kuolemaansa palata kostamaan kuoltuaan Mustan Magian voimin kiinniottokomppanialleenelikkäs itse Mestarietsivälle hänen Apurille sekä Scotland Yardille ja siinä sivussa koko yhteiskunnalle. Vaikka mies perinteistä perinteisempi pahis onkin, onnistuu näyttelijä tässä tapauksessaan oikeasti taikomaan miehestä tarpeeksi hyytävän ja vastenmielisen ilmestykseen.. niin ennen kuin jälkeen hirttäjäistensä.

Naisosasta vastaa mimmi Irene Adler (Rachel McAdams) joka on pääsankarin suuri ihastuksen kohde mutta normaalista elämästä ja käyttäytymisestä miehellä ei ole mitään hajua ja vielä vähemmän naisten seurassa.. joten kaunotar jää kerta toisensa perään miehen tavoittamattomaksi ikuiseksi unelmaksi. Nainen on ilmeisesti entuudestaan varsin tuttu Sherlockille mutta elokuvassa tätä ei juuri pohjusteta millään tavalla tai no toki elokuvan edetessä vähän edes avautuu miksi mimmi on mukana ja lopulta suht kirkkaassa keskipisteessä mitä tapahtumien valoon tulee.. kuten muitakaan hahmoja ei hirveästi esitellä tai pohjusteta.. vaan hypätään suoraan täysillä menoon mukaan joten siltä osin aika erilainen avausleffa, yleensä keskeisimpiä tyyppejä pohjustetaan paljon perinpohjaisemmin kun on ns. "ekasta" leffasta kyse, eivätkä hahmot välttämättä ole katsojalle tuttuja entuudestaan.

Tarjoilee sinällään anoksen huumoria, toimintaa, hörhöilyä.. erittäin karismaattisen hakuisia tyyppejä mukaan lukien melkoinen "antisankari" Holmes, jotka viuhtovat sekopäisyyden ja järjellisyyden rajamailla varsin häilyvälllä tavalla. Veijarimaisuutta otteisiinsa ja tarinaansa koko ajan jahdaten.. välillä siinä onnistuen paremmin, välillä hitusen heikommin.
Huhuilevat että jatkoa olis tulossa ja jotkut väittävät Brad Pittin olevan tulevassa Holmesin murheenkryyninä. Noh sen näkee aiknaan tämän ensimmäisen ohjauksesta vastaa Guy Ritchie..

..kyllähän tälle mahdollisen tulevan jatko-osan soisi ja sen taatusti katsoisi. Oli tää ekakin näytäntö sen verran viihdyttävä. Vaikkei millään tavoin miksikään mestariteokseksi muotoudukaan, jotain olennaista jää kuitenkin uupumaan jotta totaalisesti mukanaan veisi.

Musiikit ovat ihan "vauhdikkaat" ja reippaanoloiset rallatukset "banjo"vinkauttelut ja ajavat tarpeeksi hyvin asiansa.. ajoittain tempaavat joka mukaansa fiilistelyn maailmaan.

Elokuvasta tulee lopulta tyylipuhdas Robert Downey Jr. Show. Sen verran vakuuttavasti elementissään mies tässä pääroolissa heiluu ja huseeraa menemään. Harmi ettei itse elokuva yllä aivan samalle tasolle kuin huikeassa vireessä oleva päänäyttelijänsä, jääden hitusen "hengettömäksi".

Sherlock Holmes:han oli mestari etsivä,joka ei todellakaan ollut mikään toimintasankari tämän elokuvan tapaan,mutta olisi varmaan kuitenkin antanut roistoille kädestään,jos olisi sellaiseen tilanteeseen joutunut

Tästä"new Sherlock Holmes"kuvasta näkee hyvin mikä nykyajan elokuvissa on vikana.Nykyään ei huomioida juuri sitä ryhmää jolle tämän elokuvan aihe olisi tehty,vaan yritetään väkisin tuputtaa elokuvaa jonka ei kuuluisi olla rymistely filmi,juuri sellaiselle ryhmälle joka ei siitä olisi halunnut rymistely filmiä,ja kun Sherlock Holmes elokuvan ei kuuluisi olla pelkkä action filmi.

Kävin eilen kattomassa 2012. Oli kyllä hieno elokuva

Kävin eilen kattomassa 2012. Oli kyllä hieno elokuva

On ollut tapana käydä katsomassa nuo suuren budjetin tehosteleffat teatterissa ja täytyy kyllä sanoa että 2012 oli yksi suurimpia pettymyksiä ikinä. Tarinalta yms. tekijöiltä ei juuri tarvitsekaan odottaa mitään tämän tyyppisissä leffoissa, mutta tässä tekeleessä tehosteetkin oli niin surkeita että olin aika lähellä lähteä kesken elokuvan pois...

2012

Maya-intiaanien mukaan maailman loppu tai ainakin todella tuhoisat myrskyt peittoaisivat maailman sekasortoon kyseisenä vuonna.

Vähemmän yllättäen eräs Roland Emmerich tarttuu mielipuuhaansa ja pistelee maailmaa luonnonmullistusten edessä sekasortoon (taas kerran), panoksia on taas nostettu ja megalomaanisen budjetin & erikoistehoste ryöpytyshöykytyksen kera.

Tarkoitettu katseltavaksi jättikokoiselta kankaalta tai ruudulta, totaalisen megalomaanista paatoksellisuutta.. jossa piipahdetaan nopsaan ympäri maailman mutta USA on kuitenkin aina se päätapahtuma paikka ja kaiken keskipiste.. niin tuhon partaalla, sen aikana kuin jälkimainingeissakin.

Tällä kertaa on taas melkoisen suuri näyttelijäkonkkaronkka kasassa, vaikka luonnonmullistustuhot ja sitä kautta erikoistehosteet ne lopulta kaikki kaikessa tälläisessä elokuvassa onkin.. kaiken maailman Mona Lisa maalaukset ja taidejäljennökset on tuotu hitusen turhanpäiväisesti touhuun mukaan.. ilmeisesti sen takia että pari kuuluisaa näyttelijää on saatu mukaan pikaisesti naamaansa näyttämään..

.."pääosaa" esittää perinteistäkin perinteisempi jenkkiäijä (John Cusack), jolla on perheensä kanssa ongelmia erityisesti vaimon kanssa mennyt sukset ristiin pahemman kerran ja pari lasta siinä mukana pyörii ja häärää jaloissa.. noh tällä kertaa perinteinen päivä saapi yllättävän käänteen ja mullistukset tuovat perheen "takaisin yhteen".. ja siinä samalla koettavat setviä onko rikkailla kermaperseillä kenties valitollinen salainen suunnitelma jonka mukana voisi karata ja pelastautua avaruuteen kun maapallo tuhoaa itsensä.. tai onko valtio tehnynnä "Noan arkkeja" ? kun yhä pahenevat luonnonmullistukset alkavat maapallolla jytää julmetulla voimalla ja tahdilla ja kyllähän sitä maan repeytymistä ja rakoilemista sitten näytetäänkin jos toisenkin kerran .. siinä samalla perinteisesti maailman johtoporras ja hunajakerma on salailut ja pitänyt piilossa koska eivät ole uskoneet että mitään niin järjetöntä ja suurta maailmaa uhkaavaa saattaisi tapahtua, tosin asiat on kerrottava lopulta ihmisille kun maa alkaa sananmukaisesti murenemaan käsiin..

.. ai niin tokihan tämä yksi perhe kuin ihmeen kaupalla selviää toinen toistaan käsittämättömämmistä mullistuksista hengissä niukin naukin, kun porukka ja maailma murenee kaaoksen sekasortoon ja totaalisen palasiksi heidän ympärillä.

Jos pitää tällä kertaa vielä paria astetta järjettömämmästä, suuremmasta, päättömästä erikoistehosteryöpytyksestä, jolla maapalloa pistetään poikki ja pinoon niin kyllähän tässä ajoittain muutama megalomaanisempi kohtaus vastaan tulee omalla tavallaan. Sinänsä varsinaisesti mitään oikeasti koskettavaa, tarinalta on kuitenkaan odotella.. vaikka porukkaa lapataan yksi toisensa jälkeen ruudulle jotta voivat kerta toisensa perään hysätejään toisillensa lähetellä.. maailman lopun kynnyksellä..

.. sellaista popcorn menoa ja meininkiä lopulta.. vaikka tuho on järjettömässä mittakaavassa toteutettu, jotenkin erikoistehosteista paistaa erittäin vahvasti läpi niiden äärimmäinen keinotekoisuus, eikä sellaista realistisuuden tunnetta ja otetta välity siellä katastrofien keskeltä katsojalle asti..

..hyvin pitkälti sitä samaa mitä kyseinen ohjaaja on jo pariinkin otteeseen aiemminkin tarjoillut.. tuhon laajuus toki aina muuttuu hitusen suurempaan mittakaavaan kerta toisensa perään (tällä kertaa jopa räjähdysmäisesti), tällä kertaa tosiaan pistellään sitten maapallo kokonaisuudessaan totaalisen "uuteen muottiinsa".. mitähän seuraavaksi ? aikooko mies kadottaa avaruuden kokonaisuudesssaan ?

Elokuvan "opetus" lienee jotain tämän tyylistä .. Mistäkös sitä tietää että maailman loppu on koittamassa, noh siitäpä ilmeisesti että uutisia ei enää pukata oikein mistään tuutista enää ihmisten ilmoille jatkuvalla syötöllä.

Ai! et amerikkaan se maailman loppu vain tulikin,huh,sit ei hätää

Pakko nähdä itsekin tämä jossain vaiheessa,sen verran nuo maailman loppu elokuvat kiinnostavat,ja ylipäätänsä nuo katastrofi jutut.

lainaus 00mkk:Kävin eilen kattomassa 2012. Oli kyllä hieno elokuva



On ollut tapana käydä katsomassa nuo suuren budjetin tehosteleffat teatterissa ja täytyy kyllä sanoa että 2012 oli yksi suurimpia pettymyksiä ikinä. Tarinalta yms. tekijöiltä ei juuri tarvitsekaan odottaa mitään tämän tyyppisissä leffoissa, mutta tässä tekeleessä tehosteetkin oli niin surkeita että olin aika lähellä lähteä kesken elokuvan pois...

Kyllä se mun mielestä ihan hyvä oli

The Battle of Red Cliff (Chi Bi)

Elikkäs kyseinen elokuva on ilmeisesti Kiinassa kaksiosainen, neljä tuntia neljäkymmentä minuuttia pitkä kiinalaisspektaakkeli, josta tarjoillaan läntiselle kansalle yksiosainen, 2 tuntia 28 minuuttia lyhyt tiivistelmä (vaikka hitusen ajoittain meinaa jo nyt pitkäveteiseltä).

John Woo päätti vaihteeksi palata kotikonnuillensa tekemään leffan.. tarinan jonka juuret kumpuavat pitkälti idän taistelutantereilla.

Aikakaudeksi valittu Kiina vuonna 208 Tuolloin maata hallitsee Cao Caon hallitus joka kyykyttää kaikki alaisikseen julmalla tavalla.. vaan pari vastarintaa joukkoa löytyy etelästä, jotka tuota hirmuhallitusta vastaan hynttyyt yhteen laittavat.. jotta tuolle megalomaallisen suurelle sotajoukolle voisivat vastaan panna.. jottei maata täydellinen alistaminen ja hirmuvalta uhkaisi.

Alussa hommaa ajetaan katsojalle hitaahkosti ja rauhallisesti sisään, mistä on kysymys .. keitä elokuvan keskeiset hahmot ovat tai tulevat olemaan, esitellään hiukkasen sen ajan ja maan rituaaleja (mm. erinäisten soitinten muodossa).. keitä tulee väistämättömässä suuressa taistossa olemaan mukana.

Länsimaiselle katsojalle onkin hyvä että homma etenee alussa erittäin hitaasti ja rauhallisesti, jopa tietyllä rautalangasta väännelleen, sen verran "samannäköisiä" kun itämaalaiset tuppaavat näin länsimaalaisen silmään melkoisen monesti olevan.. ja tässähän populaa riittää yllin kyllin.

"Jättimäinen taistelu" joka muutti Kiinan historian kulkua (elokuvaan virtaviivaistettuna ja viihdyttävyyden alttarille uhrattuna) kun "hallituksen" joukot hyökkäsivät mahtipontisesti 800000 miehen ja 2000 sotalaivan joukolla, kytevää vastarintaa vastaan jonka suurimpana sotavalttina on oveluus määrällistä ylivoimaa vastaan.

Elokuva itsessään on hyvin Hollywoodmaiseen tapaan tuotettu sisältäen jätkän perinteiset.. on erittäin selkeä kahtiajako "puhtaasti hyvä ja täydellisesti paha" vastakkainasettelu.. fiksu pieni altavastaaja nöyryyttää jopa veijarimaisesti tyhmää suurta ylivoimaa.. "tuplakatanat" löytyy.. pitkä "kyyhkysenlento".. verenroiskumista on hitusen rajoitettu.

..megalomaanisen kokoiset sotajoukkiot mahdollistavat visuaalisesti erittäin tyylikkäiden sotastrategiakuvioiden ja ryhmittymien näyttämisen ennennäkemättömällä visuaalisella tykityksellä katsojalleen.. eikä Mr. Woo jätä tuota valttikorttia käyttämättä ja taktisilla kuvioinnilla herkuttelu ja ilakointi niin visuaalisesti kuin ajatuksilla leikitellen on elokuvan ehdottomasti parasta antia..

..taistelut lopulta tuppaavat menemään kuitenkin enempi itämaisten sankaritarustojen tahtiin.. ensin huikeaa taktista ilakointia (myös ilmastolliset elementit otettu mukavasti huomioon) kun toisesta otetaan mittaa älynystystyröillä, sen jälkeen suurin osa sakista jähmettyy katsomaan kun ne muutamat suuret taistelijat hitusen yliluonnollisine taistelutaitoineen kera kuoleman baletin toistensa kanssa tanssivat tahdin jos toisenkin. Taistelut eivät oles ellaista likaista ja tylyä sekamelskaa kuten Braveheartissa tai "koskettavuutta" kuten vaikkapa TSH-trilogiassa..

..itselläni ei tämä elokuva aivan noiden aiemmin mainittujen legendaaristen suurtuotosten rinnalle nouse, ei vaan tuossa itämaisessa mystiikassa ole kuitenkaan aivan niin suurta imua, vaikka rakennuspalikat sen suhteen pitäisi olla mainiosti olemassa. Braveheart jatkaa "ylhäisenä yksinäisenä" mitä unohtumattomaan tunnelmaan ja koskettavuuteen tulee tämän tyylisissä sankaritarustoissa..

..taistelustrategioiden "jauhanta" ja niiden " länsimaiset & veijarimaiset" toteutustavat pelastavat leffan, kun siihen vielä lisää ripauksen itämaista mystiikkaa.. nuoli ei kuitenkaan napsahtanut lähellekään napakymppiä, niin paljon suurempaan spektaakkeeliin olisi ollut ainekset tässä kasassa.. se mystinen jokin vaan jää uupumaan.

Niin juu, yhdessä kohdassa jätkät pelailevat jonkin sortin "jalkapalloa", jonkin sortin moraalinkohottamisena.

Innerspace

Dennis Quaid esittää viinaan helposti menevää lentäjäheppua ja siitä seuraksena miehen morsmaikku ehdokas Meg Ryan päättäpi lähteä lätkimään..

..jätkä päättää osallistua tieteelliseen kokeeseen saadakseen hitusen rahaa itselleen, kokeessa jätkä kutistetaan aivan mikroskooppisen pieneksi oman pienen lentoalukensa sisään ja mies ujutettaisiin kanin siskuksiin tutkimusretkelle.

Koe menee hitusen pieleen ja mies joutuukin kyllä elämänsä seikkailumatkalle eipä siinä mitään .. kaikki ei menekään aivan suunnitellusti vaan mies joutuukin vahingossa varsin paniikkikohtakusia helposti saavan "luulosairaan" ihmisen sisuksiin retkelle.. retkelle jossa häntä jahtaavat konnat jotka aikoisivat hänelle rahoiksi rikollismarkkinoilla lyödä..

..miehet tekevät diilin keskenään jotta kumpikin selviytyisivät elävien kirjoissa, kun Quaidin esittämä hemmo pystyy kuulemaan ja näkemään kaiken tämän jannun silmin ja korvin jonka sisällä aluksellaan viuhahtelee.

Ohjauksesta vastaa Gremlins leffoista pinnalle noussut Joe Dante. Tämän tuotoksen mies tekas Gremlineiden välissä. Jollain tapaa tässä hitusen välityön maku välittyykin, tai pikemminkin se että Riiviöt oli valan veikeä ja onnistunut kaikin puolin.. ja harvemmin salama kahteen paikkaan kahta kertaa pamauttaa.. varsinkin kun ohjaajan listaa kahtelee.. oikeastaan sieltä pomppaa eka riiviö selvästi esiin, toinen oli vielä ihan ok... tämä ihan katseltava just ja just ja loput ?

Järjetön idea, vallotonta rilluttelua.. jonka tyylistä menoa aikoinaan tehtiin enempikin.. ei hirveämmin välitetty oliko hommassa oikeasti mitään järkeä kunhan se vaan olisi viihdyttävää..

..ajoittain elokuva viihdyttääkin ihan kohtalaisesti, toki on pitkät pätkät jolloin homma laahaa pahastikin.. heppu jonka sisuksissa ollaan (Martin Short), esittää jollain tapaa "Jim Carreymäistä" hitusen ylitse menevää näyttelyä välillä paremmin ja välillä heikommin onnistuen.

Parhaimmillaan sellaista keskitason viihdykettä, ajoittain sitten mennään totaalisen mitäänsanomattoman ja pitkästyttävän hurvittelun puolella sitä punaista lankaa jahdaten jolla katsojat kiedottais. Hulvattomista ideoistaan huolimatta pienimuotoinen pettymys jää lopulliseksi tunteeksi. Leffan iän huomioon ottaen erikoisefektit ovat ajoittain erittäinkin tunnelmallisia ja menee maniosti vielä tänäkin päivänä, ajoittain taas aika puraissut hitusen turhankin lujaa.

Basic Instinct

Hollantilainen ohjaaja Paul Verhoevenin tavaramerkki on poikkeusetta tupannut olemaan melkoisen raaka väkivalta sekä leffoissa vilahtelevat naisten rinnat ja noilla eväillähän yleensä edes jollain tapaa tuppaa menestymään vaikka koko tuotos melekoista jöötiä olisikin, tällä kertaa suolletaan ulos kaikkinensa kuitenkin varsin mainio elokuva omaan genreensä..

..kyllähän niitä tässäkin leffassa näkee ja "paljasta pintaa" jopa yllättävänkin paljon, tällä kertaa jopa suht onnistuneesti eikä kuten yleensä tuppaa käymään tälläisissä leffoissa että ovat vaivaannuttavasti päälle liimatunoloisia. Tässä "eroottiset" kohtaukset tukevat hyvin myös sitä jännäripuolta ja monesti juuri yhteen saumattomasti sitoutuvat.

Elokuva onnistuu tuollaisessa "eroottisen trillerin" fiilistelyssä jopa yllättävän hyvin, eikä oikein varsinaista haastaajaa rinnalle ole ilmaantunut, vaikka vuosia on jo kahdeksantoista edestä kerinnyt tämän julkaisusta vierähtämään. Sittemmin tulleet jäljitelmät (ja leffan jatko-osa jossa esiintyy eräs Stan Collymore, jep ! ei tosin ole oikein ottanut tuulta allensa edes Vinnie Jonesin vertaa valkokankailla siis) ovat poikkeuksetta jääneet fiiliksessä tästä teoksesta valovuosien päähän laahustamaan.

Leffan taatusi kaikista kuuluisin kohtaus tietysti näyttää Blu-ray kuvanlaadulla entistä herkullisemmalta, elikkäs se jaloille leikittelyvilauttelu kuulustelu tilanteessa kun naikkosella ei alushousuja ole ja mekkokin suht lyhyttä mallia.

Juonena siis hitusen epävakaa poliisi alkaapi tutkimaan murhaa, joka tuntuu sitoutuvan häkellyttävällä tavalla erään naiskirjailijan kirjoja mukaillen.. kyseinen naiskirjalija paljastautuu melkoiseksi vapaamieliseksi eroottiseksi ilolinnuksi, joka ei häpeile käyttää ympärillään olevia ihmisiä hyväkseen kun tekee "tutkimusta" heistä kirjojaan varten.. kolmas tärkeä tyyppi on poliisin kallonkutistaja psykologi jonka kanssa pollarilla ollut siinä sivussa hitusen eroottista vipinää.. kolmikko tuntuu alkavan pelaavan toistensa kanssa psykologista ja eroottista peliä ja lopulta kukaan ei tiedä keneen uskoa ja mitä on oikeasti tapahtunut vaan kaikki heittäytyvät hekumointeihinsa mukaan ja katsovat mitä tulee tapahtumaan.

Poliisia siis esittää Michael Douglas sekä kirjailijanaikkosta Sharon Stone sopivan kylmällä tavalla elokuvaan tunnelmaan täydellisesti sopien (naikkonen teki tässä elämänsä roolisuorituksen), ja toki kroppa varsin timmissä vedossa tuolloin.. kallonkutistelijaa esittää Jeanne Triplehorn.

Musiikki nappaa mukavasti mukaansa ja leffaa varten tehty tunnusujelluken kajahdettua ilmoille nousee aina jännitysfiilis mukavasti, kerta toisensa perään.

Elokuva pitää napakkaasti alusta loppuunsa otteeseensa ja loppukohtauskin on varsin tyydyttävä. Varsin "viihdyttävä" ja mukaansatempaava kokonaisuus, saas nähdä milloin jäljitelmät pääsevät alkuperäisen tasolle nousemaan, vielä eivät ole onnistuneet vaikka yrittäjiä ja rinnalle pyrkireitä on vuosien varrella pulpsahtanut melkoinen liuta.

Starship Troopers

Paul Verhoeven tykittelee perinteisillä kikoillansa.. hitusen paljaita naisten rintoja.. väkivaltaa ja brutaalia sellaista riittää. Tällä kertaa kerrotaan tarinaa ihmisistä jotka sotivat avaruudessa olevia otuksia vastaan melkoisen verisellä ja raa'alla meiningillä.

Joukko nuoria päättää liittyä taistoon ihmiskunnan puolesta. Värväysjoukoissa nuorukaiset tapaavat ihastua, varsinkin useampi jätkä samaiseen likkaan ja siitä saadaan mukaan pinnalista rakkaussoopa otusten lahtaamisen rinnalle.. niin toki maapallokin pitäis siinä kuuluissassa loppurytäkässä saada pelastettua kun alkaa porukat alakynnessä pahasti otusten rynniessä päälle olemaan.

Pääosissa on nuoria ja näpsäkän näköisiä pepsodent hymyjä.. (oolrait Dina Meyer on ihan söpö, Casper Van Dien, Denise Richards... toki sekaan mahtuu yksi vanhempikin patu Mihael Ironsiden muodossa) ..vaikka muille jakaa. Ihmiset ovat vain tykin ja sodan ruokaa tässä tulevaisuudessa, naiset ja miehet sukupuoleen katsomatta. Ainoa tavoiteltava asia on sotilasarvo jota pitäis kohottaa mitään muuta "elämää" tai tavoitteita ihmisillä ei juuri enää ole.. välillä sotilaallisen propagandamainen ylistys menee jo järjettömän satiirin puolelle, varskin alun värväysvideoissa sotajoukkoihin joissa jo lapset ovat otettu mainoksiin mukaan varsin "irvokkaalla" tavalla.

Sota hyönteismäisiä otuksia vastaan on jaoteltu täysin tyylipuhtaaksi "hyvät ihmiset" vs. "pahat otukset". Erikoistehosteet eivät ole enää tänä päivänä mitenkään leukaa loksauttavia, aikoinaan elokuvaa taidettiin hyvin pitkälti markkinoilla juuri näillä sotakohtauksilla ja otusten "raa'alla vietähttävyydellä", tuo loistokkuus on kuitenkin aika reippaasti vuosien varrella kadonnut. Toki brutaaliudet ovat säilyneet näihinkin päiviin asti, tavalla jollaisia nykypäivinä suoranaisen harvinaisesti näytetään. Ellei ole totaalinen slasher leffa kyseessä.

Militaristisuuden "ylistysluritelmaa".. sekoitetaan tissejä, verta, irtoraajoja, toimintaa, outoja sarkasmin pilkahduksia. Leffa on varsin arvossa pidetty ja kehuttukin monessa paikassa.. omaan makuun hitusen yliarvostettu pätkä ja pidin huomattavasti enempi vaikkapa samaisen ohjaajan Basic Instinctistä (vaikka täysin eri genreä onkin), tai jos "avaruushippaa" mörköjen kanssa aletaan leikkimään niin Alien(it) jytäävät melkoisella tenholla ja teholla muut allensa.. Predatorin koettaessa siinä mukana sinnitellä..

..ilmeisesti saanut pari jatko-osaakin jotka yleisesti lytätty suoraan B-luokkaan, liekö C-luokan budjeteillä väsätttynä.. suoraan videolevitykseen, tiedä sitten kuinka "virallista" jatkot ovat.

Starship Troopers

Ou jee Tämä oli kyllä ihan viihdyttävä viihdepläjäys,jos sitä ei ota liian vakavasti,koska elokuvakaan ei ota itseään liian vakavasti.

Jatko-osat eivät kyllä tee kunniaa ykköselle.Kyllä tämä yksi on se ainoa oikea vain,oman lajinsa priimus.

Hollow Man

Tällä kertaa Verhoeven tykittelee pienimuotoista scifistelyänsä kerta toisensa perään (Robocop, Total Recall, Starsip Troopers) vaikka peruspuitteet miehen elokuvasta on varsin helposti napsaistavissa on elokuvissa kuitenkin mukavasti vaihtelua, varsinkin tällä kertaa kun Kevin Baconin esittämä "tiedemies"jätkä on näkymättömäksi muuttamisen tutkimuksissaan edistynyt harppovin askelin.

Elokuva sivumennen tutkailee hitusen miehen henkistä murenemistä samalla kun mies alakaa sanoinkuvainnollisesti katoamaan hiljalleen näkymättömäksi.. mielenterveytensä kanssa tempomista edes takaisin, jossa yrittää auttaa viehättävä tutkija-apulaisneitonen (Elisabeth Shue).. sekä pari muutakin tutkijaa..

..jollain tapaa tulee jopa legendaarinen kauhuklassikko Kärpänen mieleen monenkin asian tiimoilta ja yhtäläisyyksiä riittää, tosin Kärpänen teki kaikki mahdolliset asiat monta kertaa hyytävämmällä ja katsojaansa purevammalla ja iskevämmällä tavalla..

..sinällään mitään kunnon syvällistä draamaa ja tutkielmaa ihmismielen murenevasta katoamisesta fyysisen katoamisen myötä samaan tahtiin ei olla kuitenkaan lähdetty väsäämään, vaikka ainekset sinänsä olisikin olleet kasassa psykologisellakin tasolla varsin makoisat.. vaan aluksi päädytään enempi varsin perinteisen jännityselokuvan tunnelmointiin pieneleisillä ideoilla ja hitusen suureleisemmillä erikoistehosteilla.. kunnes lopussa mennään sitten täysin överiksi Paulin tyyliin kun aletaan väkivältaa runsaan punaisen veren saattelemana yltiöpäisesti suoltamaan.

Kaikkinensa sellaista "perusviihdykettä" jota riittää markkinoilla kieltämättä yllin kyllin.. löytyy omat varsin mukaansatempaavat hetket ja jännitysmomenttinsa.. niin myös ne melkoisen mitäänsanomattomammat kuten myös tökeröt ja tylsät perusjunnaukset..

..tällä kertaa Verhoevenin tunnusmerkki puolittaiset paljaat ihmispinnat korvataan enempikin annoksella pervoutta.. liian hanakkaasti kuitenkin ajaudutaan erikoisefekteillä (näkymättömyyden eri tasoilla) leikittelyyn vaikka ne sinällään aika "jänskästi" toki hitusen muovisen oloisesti toteutettu onkin.. eivät ne jaksa kuitenkaan koko elokuvan ajan pitää mielenkiintoa ja jännitysmomenttia käsinkosketeltavasti yllä.. kaikkinensa pomppailee häiritsevän paljon ees taas, mitä kokonaisuuteen tulee.

Predator 2

Jaahas, Predatorin neitsyt esiintyminen oli melkoisen raakaa kamaa aikoinaan ja jota tähditti Arnold Schwarzenegger.. myös ympäristö "puoliksi näkymättömän" ja erikoisen vihollisen temmeltämiseen oli mitä mainioimmin varsin tunnelmallinen viidakko. Joten onko yleensä jo etukäteen monesti flopeiksi tuomituilla jatko-osalla mitään toivoa selviytyä tällä kertaa..

..varsinkaan kun Iso-Arska on jäänyt pois ja temmellyskenttä on muuttunut idyllisestä viidakosta kaupungiin ja pilvenpiirtäjien sekaan keskelle ganstreiden välien selvittelyitä. Lievästi sanoen tästä tulee pelimaailmassa mieleen eräs Crysis peli, mitä siis noiden tapahtumapaikkojen suhteen tuleepi..

..pääjeppenä monessa liemessä keitetty näyttelijä Danny Glover (eikä miehen esittämä heppokaan tässä mikään eilisen teeren poika ole) joka saa kuitenkin vallan ikävästi pollarivuoroksi juuri sen illan kun keskelle jengisotia pyrähtää ylimääräinen armoton saalistaja ulkoavaruudesta, joka ei valkkaa "hyvän ja pahan" akselilta saalistaan vaan kaikki kelpaa jos uhkana ovat.

Tekijäporukasta käsikirjoittaja ja tehosteveikkoset jatkoivat matkaansa toiseen tulemiseen mutta ohjaaja vaihtui Stephen Hopkinsiin (aiemmin John McTiernan joka tunnettu mm. Die Hard 1 & 3 ohjaajana) myös näyttelijäkaarti melkoisen oleellisesti muuttui, varsin nimekkäästä ja legendaarisista kasariklassikoiden nimikalvalkadista monta astetta tuntemattomammaksi..
liekö sitten alkuperäiset näyttelijät ja ohjaaja eivät olleet vakuuttuneet että salama iskisi toistamiseen samaiseen kultasuoneen tällä kertaa BETONIviidakon keskellä.

Kasaritoiminta ruimetta ja rymistelyä. Joka vedetään sinällään äärimmäisen tosissaan mutta nykymittapuulla tietyllä tapaa jo melkoisen ylitse tykitellen, mennen jo komiikan puolelle ajoittain..

..todella tyylipuhdasta väkivaltaviihdykettä ajoittaisine verikekkeröineen, eikä yritä olla yhtikäs mitään muuta. Toki sinällään edes jollain tapaa eksoottinen vihulainen pelastaa aika paljon, joka jo ensimmäisessä leffassa vakuuttavalla tavalla "esiteltiin".. eikä leffa ole sinällään läheskään niin surkea kuin ennakoastelmat olivat onnistumismahdollisuutta pedannut.. vaatii tietysti sen että pitää valkokankaalla ajoittain suht verisistäkin toiminta kekkereistä..

..ei mikään maailman ikimuistettavin toimintarypistely muttei sinällään mustamaalaakaan, halveeraa tai tee epäoikeutta ensimmäisen Predator leffan maineelle. Ei erityisen muistettava muttei totaalisen uhohdettavakaan.

Elokuva sai melkoista "mainetta" aikanaan ollen niin raakaa kamaa että sai poikkeuksellisesti K18 leiman ja sitä jouduttiinkin "saksimaan" peräti kaksikymmentä kertaa ! ennen kuin lopullinen versio pääsi päivanvaloon suuremman yleisön tarkasteltavaksi. Toki nykykatsoja on jo ties mihinkä tottunut, vaikkei tämä nykypäivänäkään mitään lasten kamaa ole, niin lopullinen versio ei sinänsä kaikesta väkivaltaisuudestaan ja kielenkäytöstä huolimatta mitään poikkeuksellista tavaraa shokeraavuuden kannalta ole lainkaan.. tylyä menoa ja verta ei kuitenkaan säästellä juurikaan, jotta ikärajaa sillä alas painettais "keinotekoisesti", kuten nykytrendinä varsin vahvasti on..

..lopulta kuitenkin mennään jo hieman liiaksikin yrmeän äijämeningin tasolla (ja yritellään viskellä ilmoille one-linereita a'la shit happens tyyliin, liekö esikuvaansa jäljitellen, jotka elämään jäisivät, niitä ei juurikaan alkupuolella ladeltu) ja alkaa menemään korniuden ja hupaisuuden puolelle, vaikka yritys olla supercool onkin äärettömän kova.

Robocop

Peter Weller esittää kovaotteista poliisia joka heitetään varsin ärjyjä ganstereita vilisevälle seudulle uutena tulokkaana saastaisia rikolliskatuja partioimaan.. oppaakseen herra saa paikallisen poliisimimmin (Nancy Allen) joka ei hänkään kovia otteita kaihda.

Elokuvalla alkaa olemaan ikää ja sinällään kun sci-fi trilleristä kyse niin osa jutuista alkaa jollain tapaa tuntua vanhalta mutta kokonaisuuden kannalta sellaisilla asioilla ei "tälläisessä asenneleffassa" ole sinänsä osaa eikä arpaa sen onnistumisen kannalta ja siihen voidaan suhtautua tyyliin hällä väliä vielä näinäkin päivinä..

..elikkäs uusi tulokas ei olekaan niin kovaaaama kuin luulee vaan rikolliset pistävät jätkän melkoisen kehnoon kuntoon..

..lähitulevaisuudessa teknologia on kehitelty siihen pisteeseen että poliisit meinataan korvata kokonaan metallisilla roboteilla, tosin niissä edelleen omat suuret ongelmansa on ja ne tuppaavat vahingossa teurastamaan myös viattomia ja sivullisia pelkkinä koneina.. joten tällä kertaa kokeillaan sulauttaa (leffan pääjeppe) ihmisen aivot ja älykkyys robottipukuun joka tuottaa fyysisesti aivan uusia ulottuvuuksia poliisivoimille..

..näin syntyykin tulevaisuuden armoton poliisi Robocop joka pistää alamaailmaa kauhusta kankeaksi, alkaen kostosta ja heidän etsimisestään joiden takia häneltä melkein henki meni, tosin heidän viimeiseksi virheeksen jäi vanan melkein.. vaan onko kaiken takana jotain muutakin, kuin kenties se nainen ?

Näyttelijöistä Kurtwood Smith vetää yhden irvokkaimmista ja ällöttävimmistä roistoista koskaan valkokankaalla (erityisesti leikkaamattomassa versiossa)..

..eikä Peter Wellerkään hassumpi ole, puoliksi ihmisenä ja puoliksi koneena, joka joutuu vastoin omaa tahtoaankin tekemään asioita joita häneen on ohjelmoitu..

..myös muistikuvat "entisestä elämästä" kummittelevat ajoittain puolirobotin mielessä joka on supertehokas kone, jonka omatuntona on lakikirja ja ohjeena nollatoleranssi kuolleiden määrässä mutta rikollisuuden pytsäyttämäninen kuitenkin "tavalla tai toisella" mutta elävänä kiitos.. "valitettavasti" ihminen ja inhimilliset tunteet mm. vihan muodossa alkaa tunkea esiin ja kyseenalaistamaan koneeseen ladatut säädökset ja konemaisuuden.

Ohjauksesta vastaa Paul Verhoeven, joten tiedossa on pari äärimmäisen armotonta, väkivaltaista ja veristä kohtausta.. ennen kuin välineselvittely poliisivoimien ja heidän uuden päätähtensä johdolla rikollisjengejä vastaan on lopputeksteihin asti ennättänyt.

Elokuva on saanut sittemmin kaksi jatko-osaakin, ja nyttemmin on huhuiltu "nelosesta" yhä useammin. Ykköstä pidetään yleisesti omanlaisena kulttiklassikkonaan ja jatkoja sitten vähemmän onnistuneina tuotoksina, jotka ovat uhranneet itsensä enempi humoristisen lastenturinoinnin alttarin suuntaan.

Kaikkinensa hitusen ylitse vedettyä toimintaa, varsin rankalla asenteella ja "kaunistelematta" liioiteltua väkivaltaa ajan henkensä mukaisesti.. "huumoriakin" löytyy tosin ajoittain äärettömän mustaa, suorastaan sairasta sellaista.. toisinaan taas äärettömän lempeän letkeätä sutjautusta.. toisinaan taasen hitusen alakuloisen surullista tunnelmointia.

Secret Defense (200

Pääsi yllättämään puskista. Ranskalaista käsialaa. Laadultaan pätevää trilleröintiä.

Eräs nainen halajaapi opiskella ulkomaalaiskieliä mm. arabiaa.. samalla on hoidellut opintojaan huoran hommia harjoittelemalla. Erään kerran sattuu rakastumaan erääseen poikaan, joka sattuu olemaan erään Salaisen Palvelun jepen poika.. jeppe ei pidän poikansa ja tytön romanssista ja päättää ottaa heidät alaisuuteensa rankemman kautta koulutellen. Nainen koulutetaan osittain pakon sanelemana hämäräpuuhiin valtionsa hyväksi toimimaan..

.. jolla hänet pyritään ujuttamaan mukaan terrotistiorganisaatioon urkkimaan tietoja lisää. Onko terroristit oikeasti uhkaamassa Ranskaa kuten ovat viime aikoina antaneet vihjeitä ja viitteitä ?

Lopulta kaikkien hämmästykseksi niin terroristit kuin valtion urkkijatkin ovat yllättävän lähellä toisiaan mitä rekrytointi tapoihin ja metodeihin tulee. Lopulta kaikki huijaavat kaikkia ja keneenkään ei pysty enää oikeasti luottamaan .. sekaan soppaan sotketaan myös hitusen siirtomaa-aikaista vihaa ja monikansallista roturasismia jopa "oman puolulaisten" keskenkin, uskontojen ja siirtomaakansallisuuksien sekamelskassa.. jossa mitellään voimia kyseenalaisin opein ja aivopesuin armotonta vastustajaa vastaan..
suoranaisin valehteluin, jossa yksittäinen ihminen on lopulta vain pelinappula jonka mahdollista menettämistä ei juuri kukaan ehdi suremaan kun uutta matoa ollaan jo koukkuun pistämässä vihulaisen syötiksi.

Kelpo näyttelijät, suht mukaansa tempaava ja eheä tarina (tosin tietynlaisen popcorn kuorrutuksen saaneena) joka jaksaa kantaa loppuun asti pitää otteessaan. Tosin tarina on melkoisen suoraviivainen ja asioita oiotaan paljon jotta rytmi pysyisi suhteellisen nopeana läpi leffan. Hahmoja on paljon, oikeastaan yksikään niistä ei lopulta nouse varsinaiseksi päähahmoksi vaan lukuisista sivuhahmoista melkein kuka vain voitaisiin luokitella tässä päähenkilöksi.

Kansiteksteissä hekutellaan että on "Eurooppalainen Syriana" eipä ole valtavetten takaista versiota tullut nähtyä mutta tämän mantereen versio oli sen verran kelpo katseltavaa että pitänee sekin sitten kahtella, kuinka paljon yhtäläisyyksiä niistä löytyykään sit.

Perinteinen ranskalainen trilleri, joka on hitusen ottanut vaikutteita Hollywoodin suunnalta. Onnistuneempi kokonaisuus kuin mitä uskalsi odottaa.

Poltergeist

Steven Spielberg puuhasi aikoinaan ET:tä joka singahtikin kestomenestyjäksi ja suosioon leffojen tähtitaivaalla. Samaan aikaan miehellä oli kuitenkin useampikin pulla uunissa, kuten tämä räyhähenki elikkäs Poltergeist joka jäi huomattavasti vähemmälle huomille.. tosin syyttä suotta. Tässä mies on tosin tuottajan nimikkeellä virallisesti ja ohjaajanpallille on lykätty Tobe Hooperin nimi. Elokuva on kuitenkin tyylipuhdasta vanhan ajan Spielbergia, jossa viihdyttävyys ajaa kaiken edelle.

Helkkarin hyvä vanhan oman aikansa kummitusleffa, joka ei tarkoita suurta määrää ruumiita, tappamista sekä järjetöntä silpomista.. jollaisena nykyajan tämän tyyliset leffat liian usein tupataan näkemään. Kiusanhenget ovat muuten vain pirulaisia pahimmasta päästä, kun ensin vauhtiin pääsevät..

..varsinkin alkupuolisko säväyttää olemalla hitusen erilaista kauhua kuin yleensä, lopussa vähän mennään jo turhankin ylitse lyödysti muttei se nyt varsinaisesti elokuvaa pilaa täysin.. toki alkupuolen pienimuotoisuus säilytettynä loppuun asti olisi tehnyt tästä elokuvasta todella loistavan..

..nyt loppupuolen osuus ei ole ihan nykypäivänstandardeilla sinällään varsinaisesti kovinkaan pelottavaa vaan ajoittain enempikin huvittava ja hupaisa.. vaikka kauhua onkin ollut tarkoitus loppuun asti rykäistä tekijöiden mielestä.. harmi etttä loppu meni melkoiseksi erikoisefektileikittelyksi sen varsinaisen hyvä alun oikean säikyttelyn sijaan, ja erittäin harvassa ovat ne efektileikittelyt jotka kestävät ajan hammasta vuosikymmenienkin jälkeen.

Niin juu tällä kertaa kummitustalo on hitusen poikkeavasti vain tavallisen perheen omakotitalo. Ei mikään erityisen goottimainen megakyhäelmä, jossain keskellä ei mitään..

..selkeä ja yksinkertainen tarina johon on helppo hypätä kyytiläiseksi katsojan sekä kohtuullisen paikoittain jopa erittäin hyvät näyttelijäsuoritukset luovat tunnelman, jota nykyaikana yritetään entistä suuremmilla rahakasoilla ja efekteillä rymistellä ja kauhun nimikeverukkeella katsojilleen tarjoilla. Perheen yhteistä voimaa toitotetaan myös läpi leffan, heidään yhtenäisyys antaa kaikille voimaa mennä läpi vaikka harmaan kiven.. tai tällä kertaa läpi säikyttelykauhujen jota perheelle tarjoillaan tuhtina annoksena.

Elokuvalle tehty tuon ajan tyyliin uskollisesti sittemmin kakkos- ja kolmos-osat.

--------

Seuraavanlaistakin jutskaa näyttää olevan elokuvaan koskien tapahtunut. Leffaa ilmeisesti pidetään jollain tapaa myös huono-onnisesti kirottuna sen näyttelijöilleen, joista pari kuoli hyvinkin nuorina..

The one thing that gets on my nerve is the talk of a "curse". I did some research on another movie classic :

Poltergeist I (1982) Dominique Dunn (homicide)1982 Beatrice Straight (pnuemonia) 2001

Poltergeist II (1986) Julian Beck (stomach cancer)1985 Will Sampson (heart/lung surgery complications)1987 Geraldine Fitzgerald (alzheimers)2005 Susan Peretz (breast cancer)1995

Poltergeist III (198 Heather O'Rourke (cardiopulmonary arrest) 1988

TWO main actors died and FIVE supporting actors died in relation to Poltergeist.

Is there a curse? I don't know. Heck, we all die. Are we all "CURSED"? I watch movies for entertainment, not to keep a scorecard.

Also, Heather O'Rourke and Julian Beck were the only two to die DURING filming.

Poltergeist II : The Other Side

Homma jatkuu varsin suoranaisesti siitä mihin ensimmäinen päättyi ja päähenkilöinä on sinällään samainen perhe pääpiirteissään ja useampia tuttuja näyttelijöitä ensimmäisestä myös jatkaa rooleissa kuten JoBeth Williams perheen äitinä..

Samainen perhe on tällä kertaa pakon sanelemana muuttanut toiseen taloon mutta räyhähenki haluaa edelleen omia itselleen pimeyteen valaisemaan perheen pienen tyttösen elinvoiman ja energisen elämänilon.

Perhe joutuu taas yhdistämään voimansa, yhdessä paranormaalien ilmiöiden tutkijoiden (tuttuja ekasta osasta) kanssa ensimmäisen väännön tapaan.. tällä kertaa myös uusi "amerikan intiaani" antaa omaa tukensa taistoon pahaa vastaan kun henkimaailman asioista miehellä tuntuu kosketuspintaa löytyvän mielen ja tiedon sopukoista. Toinenkin eritttäin olennainen uusi hahmo hommasta löytyy ja hänen kohdallaan onkin herkullinen roolisuoritus tarjolla (Julian Beck) näyttelijä oli ilmeisesti jo osittain syövän lannistamana kuvauksissa ja se taisi saada jo itsessään miehen ulkoiseen olemukseen melkoista hyytävyyslisää jota ei maskeeraamalla saisi. Toki noin muutenkin näytteleminen on ensimmäisen tapaan tälläiseen kauhuleffaan poikkeuksellisen laadukasta, aina lapsinäyttelijöitä myöden.

Ohjauksesta vastaa Brian Gibson ja ilmeisesti Spielbergikaan ei enää leffan todellisena takapiruna häärää. Käsikirjoittajat sentään ovat samaiset veikkoset kuin ekassa, jotka yhdessä useamman tutun näyttelijät kanssa takaa sinänsä jatkuvuutta tälle leffalle.

Äänipuoli toimii ekan tapaan ihan kohtalaisesti Jery Goldsmithin johtamana. Ajoittain jopa karmivia ja viiltäviä vetäsyjä korvakäytävään värekarvoja värisyttämään. Varsinainen todellinen huippu jää kuitnekin parin yksittäiseen kohtaukseen ja kokonaisuus ei lyö tajua kankaalle toistuvasti.

Ykköseen verrattuna hitusen "viihdyttömämpi" ja samalla astetta tummasävyisempi.. varsinkin loppua kohden tulee sinänsä perinteinen sinällään ihan makoisakin "yllärikäänne" mitä ei välttämättä ihan tuosta vain ekan leffan perusteella olisi kenties odottanut, vaikka sinällään genrensä olennaisiin lainalaisuuksiin onkin taottu ja kaiverrettu.. johtunee pitkälti siitä että Spielberg ei ole enää mukana mutta se ei ole välttämättä huono juttu tällä kertaa.

Yllättävän pitkälle mentiin jopa suht rauhallisissa merkeissä, tosin rytmitys vähän ontuu alkupuoliskolla.. ajoittain säikytellään pienillä onnistuneilla säikäytyskohtauksia..

..mutta liian pitkiä paikoillaan poljentojakin tulee läpi leffan. Valitettavasti lopussa taas homma karkaa aivan totaalisesti käsistä ja nimenomaan negatiiviseen suhtaan vauhdilla posotellen.. aivan älytöntä ja naurettavaa tujausta tarjolla pariin otteeeen Alun "puoli"realistinen rauhallinen perusteiden nikkarointi ja poljentohyytävyys toimii huomattavasti paremmin pelon lähteenä kuin lopun totaalisen onneton efektileikittely, tosin se hammasrauta oli ihan jees noin efektijutskanakin.

Ei surkea .. mutta loppu vetäsee kyllä ikävästi mattoa koko homman alta. Tosin alkupuoliskokin ei ajoittaisista namupaloista huolimatta aivan täyteläistä säikyttelyäkeittoa ole kuitenkaan. Epätasainen kokonaisuus jolla omat hetkensä, joissa jopa ykkönen päihitetään.. välillä taas alitetaan. Kokonaisuus ei kuitenkaan yllä miksikään ikimuistettavaksi tekeleeksi.

Liitetty 2010-02-15 23:16:
Small Soldiers

Mini action-figuuri nuket, jotka joskus 1990-luvulla hetkellisesti muodissa olivat ja muodin mukaisesti sitten myös katosivat sitten olemattomiin, saivat myös oman elokuvansa vuonna 1998 Elokuvassa sotateknologian sivutuotteena vahingossa nämä sotaisat action-nuket (hyvät commandot sekä pahat maanvallottaja otukset) heräävät henkiin erityisesti öisin elelemään omaa keskinäistä elämäänsä (sotaansa).

Pienimuotoinen nukkemainen erikoistehosteleffa. Toki mukaan pari ihmisnäyttelijääkin mahtuu, itseasiassa joukostaa löytyypi vaikkapa Kirsten Dunst, pääosanjeben jonkinlaisena naapurinlikkana ja suurena ihastuksena..
..pelkästään äänirooleissa (nuket) löytyy myös useampia tuttuja nimiä kuten Tommy Lee Jones, Frank Langella, Sarah Michelle Gellar, Christina Ricci..

Elokuvan ohjauksesta vastaa Joe Dante, jolle siis aiemmistakin leffoista varsin tuttua ohjailla pieniä nukkeja tahi otuksia ja erikoistehosteilla leikittely sekä humoristista "toimintaa" ja löytyyhän elokuvasta viittauksia miehen aiempiin leffoihinkin sieltä täältä löytyy a'la Gizmooooo.

Pilkahduksittain elokuvasta löytyy ihan kelpo huumorintynkästä ja sopivia letkautuksia, joissa haettu hieman Ison-Arskan tyylisiä napakoita heittoja, tosin sovitettuna hitusen nuoremman väen leffaan sopivammaksi, toki hitusen varttuneempikin jotain irti saa eipä siinä mitään.

"Ihan hauska" kertakatseluun, totaalisen puhtaana viihteenä.. varsinkin vähän nuoremmalle katsojakunnalle. Muutaman astettaan suhteellisen kehnohkoa mainettaan parempi ja erityisesti viihdyttävämpi, kuin mitä olisi uskaltanut odottaa (tosin mitään kovin ihmeellistä ei kyllä kannata odottaa).. alkaa hitusen hitaasti mutta kun hauskan sarkastiset kommandot pääsevät irti, alkaa kelpo toimintaa tulemaan ja pientä yhteiskunnallista satiiriakin mukaan sotketaan, tosin olemattoman hyppysellisen verran..

..erikoisefektit ajavat tässä leffassa asiansa suht kelvollisesti tänäkin päivänä (muovimaisessa lelumaisuudessaan, elikkäs juuri omana itsenään.. millaisina kauppojen hyllyilläkin aikoinaan vierailivat), toiminta sinänsä ajoittain ihan kohtuullisen hupaisan maittavaa kun sitä lopulta tarjoillaan, tosin olis saanut olla tuhdin annoksen verran enemmäkin annosteltuna nyt jää siltä osin nälkä mahaan kurnimaan.. päälle laitetaan menevä soundtrack.. toki elokuva on kuorrutettu peruamerikkalaisella siirappisuudella hitusen liiankin peittoavasti ja sitä hanakkaasti patrioottisestikin ahdettuna, joten sinällään se saattaa alkaa etomaan jossain vaiheessa hieman pahemminkin.

The Children (200

Aikoinaan Omen sarjan kolme leffaa oli kova sana kun paholaislapsi hoiteli aikuisia mennen tullen kauhun kera ja varsinkin eka leffa meni melkoiseksi kauhuklassikoksi.

Sittemmin ajan saatossa on ajoittain tullut suurempia ryöppyinä leffoj,a jossa lapsi tai tämän leffan tapauksessa lapset tulevat aikuiselle sen kauhukokemuksen toisensa perään tuottamaan, yksi viimeisimmästä ryöppykasanedustajasta on tämä brittituotanto..

..tässä tosin lapsi katras menee keskimääräistä "pidemmälle" suoranaisessa rankassa toiminnassa. Sinällään erikoista kun elokuva on tyylipuhtaasti ja ansaitusti K18 kamaa niin päähenkilöinä on monta pientä lasta jotka vetävät ihan helvetin raa'alla tavalla menemään pienen alkusuvannon jälkeen. Noh onhan noita toki joitain ennenkin nähty.

Eräs perhe lähtee joulun viettoon.. perheeseen kuuluu iskä, äiskä, teini-ikäinen likka sekä kolme pienempää lasta.. mukaan lyöttäytyy äidin siskon perhe johon kuuluu myös äiskä, iskä seka pari pientä lasta..

..pienokaisimmat alkavat katsella lasittunein silmin maailman menoa ja saa kaiken maailman pahenevia kirkunakohtauksia sekä outoja oksenteluita joiden jälkeen muuttuvat oudoiksi.. sittemmin alkaa tapahtumaan karmaisevia onnettomuuksia jotka muuttuvat hiljalleen onnettomuuksista tarkoituksen mukaisiksi rankoiksi ja raaoiksi vertatihkuviksi "teloittamisiksi tahi yrityksiksi" kun pikkulapset alkavat outo ilme kasvoillaan aikuisia sekä teinilikkaa pistelemaan manalan majoille asustelemaan.

Sisältää pari suhteellisen rankan näköistä kohtausta .. kuten vaikkapa puolittainen luun törröttäminen hieman Descentin malliin, tosin siinä mentiin vielä paria astetta iljettävämmäksi noin luun kannalta kuin myös klaustrofobisen superahdistavan fiiliksen luonnissa (harmi että loppu siinä sitten vedettiin aivan yli hilseen).. tosin muutoin elokuvat ovat hyvinkin erilaisia vaikka uuden polven tekijöiden brittikauhua kumpainenkin edustaa omalla tahollaan.

Sinällään melkoisen nykyajan mukainen kauhuleffa joka sisältää loppua kohden aivan helevetin paljon verta ja ajoittaista jopa slashermeininkiä.. juoni on sitten enempikin luokkaa "ei päätä eikä häntää", kunhan vaan ruumiita tehdään ja verellä päästään lotrottelemaan. Elokuvan pelko ei luoda niinkään oikesti ahdistavalla ja ytimiin pureutuvalla psykologisella painostavuudella, vaan enempi toinen toistaan raaemmilla äärimmäisen verisillä tapahtumilla ja luiden murskaamisilla. Toki myönnettäköön että kyllähän ajoittaiset lasten sieluttomat toljotukset pistävät hitusen selkäpiita karmimaan, noin muutoin yleinen "harmaus" sopii mainiosti tyyliin..

..leffan luulis sinällään herättävän keskustelua, nimittäin sen verran paljon todella pieniä lapsia ja äärimmäisen rajua väkivaltaa yhdisteltynä. Sen verran tabusta aiheesta kumminkin kyse ja tässä sitä riittää.

Loppu on sinällään äärettömän ennalta-arvattava (jättäen avoimeksi mahdolliselle jatkolle), jos on tämän tyylisiä leffoja yhtä ainuttakaan viime aikoina katsellut. Tosin pakko myöntää että aikas soljuvasti ja salakavalan nopeasti elokuva läpi humahti menemään että sinällään ei juurikaan pitkästymään päässyt oikeastaan hetkeksikään, joten vauhti ja rytmitys elokuvassa on suhteellisen nopeatempoinen ja mukaansa nappaava.. joten mikään toivoton tapaus ei todellakaan ole kyseessä..

..ei kuitenkaan porhalla miksikaan klassikoksi ja sinänsä raa'asta päättömyydestään huolimatta suht katseltava oman lokeronsa tuotos.

"Perus"ohjauksesta vastaa Tom Shankland. Pääosien esittäjistä naiskolmikko Eva Birthistle, Rachel Shelley sekä Hannah Tointon ovat varsin mukavia uusia tuttavuuksia valkokankaalla, niin ulkoisesti kuin muutoinkin.. eikä muissakaan tuntemattomissa nimissä juurikaan valittamista ole näyttelemisen osalta.

The Children (200

Aikoinaan Omen sarjan kolme leffaa oli kova sana kun paholaislapsi hoiteli aikuisia mennen tullen kauhun kera ja varsinkin eka leffa meni melkoiseksi kauhuklassikoksi.

Muistan tämän elokuvan vuosien takaa. Muistan kuinka ne tenavat ärsytti minua siinä elokuvassa. Olisi hauska nähdä se elokuva uudelleen joskus.

Ninja Assassin

Suhteellisen vähän on tälläisiä vakavammin itseään ottaneita tai ylipäätään ninjoihin liittyviä leffoja viime aikoina (tai ylipäätään koskaan) putkahdellut.. tai jos on ? niin aika totaalisesti ovat itämaisille markkinoille poikkeusetta jääneet.

Leffassa lapsesta asti "tappokoneeksi" ninjamaisin elkein kouluttettu jätkä päättää kääntää selkänsä omalle klaanille ja halajaa kostaa heille heidän tekemät järjettömyydet (mm. hänen ainoan ystävänsä, rakkaansa sadistisen tapon) "hammurabin mietintöjä" mukaillen periaatteella..

..hommaan sekaantuu (itsensä liriin saaden) myös naispuolinen poliisitutkija (Naomie Harris) joka alkaa tutkia erästä murhaa murhaa ja sekaantuu tahtomattaan ninja klaanin keskinäiseen välienselvittelyihin.. jotka siis sivussa ovat myös valtiollisia poliittisia salamurhakoneita, mitä heidän kohteisiinsa siis tulee.. paitsi eräs omiaan vastaan kääntynyt heppu joka onkin naisen ainoa toivo joten hynttyyt on pistettävä heidän osaltaan yhteen ärhäkkää vihulaista vastaan.

Hitusen yllättäen elokuva ei sijoitukaan varsinaisesti japaniin pientä alkuprologia lukuunottamatta vaan Berliiniin. Tai noh menneen muistelmissa, lapsuudestansa, äärimmäisen rankasta koulutuksesta klaaniin leipiin murhaajaksi vastaoin omaa todellista tahtoaan jne.. muistoissa takaisin nousevan auringon suuntaan matkataan suhteellisen usein.. pomppien nykyisyyden ja "kouluttamisen" välillä. Tosin hitusen immersiota näissä syö se tosiseikka että vääntävät puhuessa englantia paikallisen kielen sijaan.

Yksi viime aikojen brutaaleimmista elokuvista jotka on suunnattu vähänkään suuremmalle yleisölle kuitenkin (jolle tämä länsimaiseen muottiin väsätty ninjailu on), miekan sivalluksen jäljet todella näkyvät ja "tuntuvat" luissa ja ytimissä ja vaikka verta roiskuu niin sinällään erään billin tappamisen tyyliseen tarantinomaiseen verisuihkulähteilyyn ja läträykseen ei aivan yllentä, vaikka punaista muutamassa kohtauksessa suorastaan päävärinä käytetäänkin pulputen tarjoituna.. noh okei loppua kohti ehkä aletaan menemään jo samaan mittakavaan Quentin lisätyn ruiskauttelun kanssa.

Miekkojen vilskettä, heittötähtien surinaa, pimeydessä & varjoista huiskentelemista .. itsepuolustus balettia a'la martial arts vailla kuitenkaan perinteisiä "vaijereita" ja totaalisia yli-inhimillisä lentelyitä. Ehtaa, puhdasta rankkaa ninjailua.

Elokuvan takaa löytyy sinänsä aika yllättäviä nimiä kuten vaikkapa tuotantopuolelta Wachowski(t), jotka maailman maineeseen singahtivat erään Matrixin turvin. Ohjauksesta vastaa James McTeigue jolla oli oma osansa myös aiemmin mainitun trilogian kanssa ja ohjasi todella mainion V for Vendetta leffan.. W-veljesten siinäkin vahvasti mukana palloillen.

Pääosaa esittää Rain niminen heppu joka on ilmeisesti Koreassa erittäin kova sana, tosin ilmeisesti tullut tanssijana tunnetuksi ja muutoinkin musiikkimaailmasta, lieköhän tuossa varsin sulavassa liikehdinnässä myös omat mausteensa sieltä puolelta otettu tähän "kuoleman balettiin", ainakin fysiikkaa näyttää riittävään.

Eipä tämän tyylisiä leffoja ole juuri viime aikoina nähnyt joten mikäpäs siinä, varsin mukavaa vaihtelua piiiiitkäään aikaan näin lansimaisilla markkinoilla .. vaikka aika perinteiseen muottiin onkin tarinoinnin osalta ja toteutukselta lopulta tuotettu, astetta rankemmalla kädellä kuitenkin viuhahdellen. Sopii mainiosti yhteen mainioiden videopelien a'la Ninja Gaiden (Sigma) pelien viereen hyllylle, tai jos vielä kauemmaksi ajassa vipelletään niin Last Ninjan pariin KuusNepan aikakaudelta, jonka mukana tuli huppu ja muovinen heittotähti kumpaistakin pelisarjaa muuten yhdistää järkyttävän korkea vaikeustaso, ellei peliä todella opettele pelaamaan viimeisen päälle ja jos opettelee niin melkoista nirvana kuolemanbalettia tarjolla.. juosten kustuna ei ninjaksi ole mitään asiaa peliohjainten äärellä.

Jos aihe kiinnostaa yhtään .. sinällään B-luokan verikekkeröinti kostotarina, tosin poikkeuksellisen kielikeskellä suuta kuitenkin väännetty ajoittain kornia ihmisten silppuamista lukuunottamatta sekä tuhtiannos ninjailua .. jos siinä sivussa siedättää ajoittaisen perusastetta huomattavasti raaemman meiningin ja vakammin itseään toteuttavan tuotoksen aiheesta, niin taatusti harvinaista "herkkua" tarjolla. Mitään elämää suurempaa ja erikoisempaa elämystä sinänsä täysin turha kuitenkaan odotella, asialleen uskollista kelpo kamaa kuitenkin.