Capcom Home Arcade

Vaikka retrokonsoleiden tarjontavimma on hiipunut huippuajoistaan, tulee pelaajien iloksi edelleen uutta tarjontaa vähän väliä. Viimeisin tulokas on juuri sopivasti joulumarkkinoille ilmestynyt Capcom Home Arcade. Vuosikymmenten takainen pelitarjoaja, Capcom, on heivannut muiden retrokonsoleiden käyttämän mini-sanan konsolipaketistaan ja läväyttää rohkeasti jopa nykykonsoleita suuremman pelihallilaitteen olohuoneen pöydälle pelattavaksi.

Ensimmäisenä Capcom Home Arcadesta tulee mieleen selkeys. Laitteen laatikko antaa hyvän kuvan itse laitteesta ja sen sisältämistä peleistä. Sama suoraviivainen tyyli jatkuu pakkauksen sisäpuolella. Pehmustetun kannen alta paljastuu laite, joka on välittömästi käsien ulottuvilla. Laitteen alta löytyvät tarvittavat johdot ja pikaopas mahdollistaen nopean pelaamisen aloittamisen.

Capcom Home Arcade on varsin massiivinen laite niin kokonsa kuin painonsakin puolesta. 22cm x 74cm x 11cm -mittoihin on pakattu täyttä asiaa koko 3,7 kilon painon edestä. Muiden retrokonsoleiden höttöisten replikaohjainten sijaan olohuoneen pöydällä komeilee autenttinen Capcomin kolikkopelihalliohjain kaikessa mahtavuudessaan.

Lujatekoisesta metallisesta tattiohjaimesta saa napakan otteen, ja liikutuksen myötä ilmaantuvat naksutukset ilmoittavat käskyn menneen perille. Ne myös lähettävät minut välittömästi muistoissani nuoruuteni intensiivisiin kolikkopelihallisessioihin. Pohjassa sijaitsevat kumitassut pitävät painavan ohjaimiston jämäkästi kiinni pöydässä, ja auttavat ottamaan kaiken irti varsin hektisestä pelaamisesta. Tatin välittömässä läheisyydessä oikealla puolella komeilee kaksi kolmen napin riviä päällekkäin odottaen rämppäämistä. Nappien tuntuma on hiukan kepeä, mutta sellaisiahan ne ovat aina olleet. Pääasia, että napit kestävät kaiken sen rankaisun, jota pelit niiltä vaativat.

Juurikin napit tuovat muuten varsin mainiolta laitteelta tuntuvan Capcom Home Arcaden fiilistä hiukan alaspäin. Kepeän tuntuman lisäksi niistä ei löydy minkäänlaisia toimintamerkintöjä. Tilannetta ei helpota, ettei yksikään peleistä kerro, mitkä napit ovat käytössä tai mitä napeista tapahtuu. Ymmärrän, että laitteen näyttävän ulkoasun yhtenäisen ilmeen säilyttämiseksi napit on sulautettu osaksi Capcom -tekstiä, mutta toiminnan selkeyttämiseksi tähän olisi ollut hyvä löytää selkeämpi ratkaisu esimerkiksi värejä tai tekstejä käyttäen. Toimintanappien yläpuolelta löytyvien kolikon syöttö- ja pelaajavalintanapeille tulee paketin mukana kuitenkin kaikeksi outoudeksi erilliset nimitarrat, jotka voi itse laittaa paikalleen. En tosin laita hirveästi uskoa niiden pitkäaikaiselle pysyvyydelle. Napit on myös asetettu molempien tikkujen oikealle puolelle, jolloin vasenkätisten pelaajien voi olla vaikeampi pelata. Toisaalta onpahan häviäjällä edes jotain tekosyytä heittää tappionsa syyksi.

Capcom Home Arcade ottaa virtansa USB-johdosta. Paketin mukana tulevalla adapterilla virrat saa suoraan seinästä, mutta tarpeen tullen pelaamaan pääsee vaikka varavirtalaturilla lennosta, mikä on mielenkiintoinen lisä näin ison laitteen kanssa. Paketin HDMI-kaapeli on harmillisesti vain kaksimetrinen. Kun ottaa huomioon nykypäivän TV-koot, jää pelaaminen hitusen liian lähelle telkkaria ainakin omasta mielestäni, tai sitten johdot jo soivat aiheuttaen kompastusvaaran.

Koska pelin pikaopas ei mainitse laitteen järjestelmän hallinnasta mitään, valikon käyttäminen vaati hiukan oppimista. Tarpeeksi nappeja painellessa ja tikkua vääntäessä selviää, kuinka pelejä vaihdetaan. Pelin vaihto käy aina resetoinnin kautta, joten pelistä toiseen siirtyminen kestää häiritsevän kauan. Asetuksista laitteen voi kiinnittää WiFiin, jolloin pääsinkin suoraan päivittämään järjestelmää. Netin välityksellä voi myös seurata pelien ennätyslistoja, mikä on hauska lisä.

No entäs itse pelit. Capcom Home Arcade sisältää 16 peliä. Määrä on kieltämättä aika vähäinen, mutta sentään valitut pelit antavat varsin monipuolisen kuvan laitteen mahdollisuuksista. Mukana on räiskintää, tappelua ja seikkailua eli kaikkea, mihin tappiohjaus on juuri omiaan. Mukaan on mahtunut joitakin itselleni tuntemattomia toimintapelejä, mutta myös pelihallien klassikoita kuten Street Fighter 2 ja 1944. Pääpotin kuitenkin vie alkuperäinen Alien vs. Predator. Tämän ikivihreän klassikon kimppuun pääseminen, ja vieläpä kaverin kanssa samaan aikaan, nostaa koko laitteen pisteitä huomattavasti. Mitä peleihin tulee niin on hyvä, että ne on valittu pitkälti juurikin kaksinpeliä ajatellen. Lähes jokainen peli on hakattavissa kahdestaan samanaikaisesti joko toisiaan vastaan tai yhdessä vihulaisia niputtaen. Muutamat seikkailupelit, kuten Ghouls 'n' Ghosts tai Strider, pelataan sitten vuorotellen kuoleman korjatessa, jota sattuukin usein. Onneksi laitteen kolikonsyöttönappia voi hakata mielin määrin ja virtuaalikolikoita kilahtelee laitteeseen jakaen continue-mahdollisuuksia sitä mukaa kuin tarvetta on.

Pelien grafiikka ja äänet on pidetty uskollisesti alkuperäistasolla, joka tietyissä peleissä on jo aika karua koettavaa. Diskanttipainotteiset äänimaailmat kalskahtavat korvaan aika terävästi ja osasta pelejä huomaa, ettei graafinen suunnittelu ole sitä parhainta. Koska yleisesti Capcomin peleissä meno äityy varsin tiivistunnelmaiseksi, joidenkin pelien ilme puuroutuu aikamoiseksi pikselimössöksi eikä tilannetta auta hyvin samankaltaisten värien käyttö niin taustassa kuin ohjattavissa hahmoissakaan. Tietystikään tämä ei ole laitteen vika, ja ne niin sanotut tunnetummat pelit näyttävät oikein hyviltä, jos retrohammasta kolottaa. Pelien emulointi yleisesti on korkeatasoista, jonka huomaa napakasta reagoinnista ohjaukseen. Viivettä ei ole, ja ammattimaisella ohjausyksiköllä pelit toimivat juuri niin kuin pitää.

Capcom Home Entertainment ei ole ihan niin läpihuutojuttu kuin ensisilmäykselle olisi luullut. Niinkin tasokas kuin itse laite on, on siinä mukana harvinaisen kömpelöitä ratkaisuja. Lähinnä nappeihin keskittyvä kritiikki tulee epäselvästä esillepanosta ja sijoittelusta. Myös mukana tulevan HDMI-johdon pituudessa olisi parantamisen varaa. 16 peliä ei ole kauheasti verrattuna muiden retrolaitteiden tarjontaan varsinkin, kun ottaa huomioon, että Capcomista joutuu pulittamaan kolmatta sataa euroa tällä hetkellä. Capcom Home Arcade on kuitenkin varsin erilainen retrokonsoli ja sentään laitteessa on WiFi-yhteys, joka yhdessä laitteen perältä löytyvän selittämättömän USB-portin kanssa kielivät, että laite voisi jatkossa ottaa vastaan lisääkin pelejä. Niin tai näin, Capcom kuitenkin onnistuu luomaan aidon pelihallitunnelman ja -kokemuksen omaan olohuoneeseen, joten kyllä tällaiselle on pakko antaa arvoa.

Pelilista:

• Alien vs Predator


• Armored Warriors


• Captain Commando


• Final Fight


• Cyberbots


• Darkstalkers


• Street Fighter 2: Hyper Fighting


• Mega Man The Power Battle


• 1944: The Loop Master


• Eco Fighters


• Giga Wing


• Progear


• Capcom Sports Club


• Super Puzzle Fighter II Turbo


• Strider


• Ghouls 'n' Ghosts