Suomi
Gamereactor
sarjojen arviot
Catch-22

Catch-22, 1. kausi

Sotakuhnureiden uusimmat kuulumiset

Tilaa uutiskirjeemme tästä!

* Pakollinen tieto

Hulu-suoratoistopalvelun Catch-22 -televisiosarja tuo Joseph Hellerin samannimisen, vuonna 1961 ilmestyneen klassikkoromaanin uudelle vuosituhannelle liikkuvan kuvan muodossa. Me sotasankarit -nimellä suomeksi julkaistu teos on jäänyt itselläni odottamaan lukemistaan, joten lähestyn George Clooneyn tuottamaa, tähdittämää ja parin jakson verran ohjaamaa kokonaisuutta itsenäisenä teoksena, jollaisena Catch-22 pärjääkin oikein mukavasti.

HQ

Sarjan keskushenkilönä nähdään amerikkalaisten pommituslentäjien joukkoon valikoitunut, sodan järjettömyyden tiedostava John Yossarian (Christopher Abbot), joka on yrittänyt keplotella komennusajan läpi ovelan juonen avulla. Yossarian on laskenut toisen maailmansodan päättyvän ennen kuin mittava koulutusaika on ohitse, mutta nimensä mukainen änkyräluutnantti Scheisskopf (Clooney) sotkee suunnitelmat lähettämällä Yossarianin ja tämän hunsvottikaverit Italiaan pudottamaan rautaa fasistien niskaan. Hengenvaarallisten pommituslentojen ohella Yossarian joutuu kohtaamaan sotakoneiston järjettömyyden myös tukikohdan puolella - omahyväinen ja mielivaltaisesti operoiva päällystö sekä omia sivuprojektejaan pyörittävät taistelutoverit eivät päästä "YoYoa" helpolla.

Catch-22Catch-22

Catch-22 lähtee avaamaan katsojalle sodan järjettömyyttä väkivallalla ja tuholla mässäilyn sijaan esittämällä, miten häikäilemättömät yksilöt voivat taivuttaa sotatilanteen omia etujaan palvelevaksi - jäykät byrokratiakoneistot ja komentoketjut eivät pysy omia etujaan ajavien sotilaiden perässä. Yossarianin lipeväkielinen ja liikemieshenkinen kaveri Milo Minderbinder (Daniel David Stewart) ryhtyy messiupseeriksi päästyään pyörittämään omia kansainvälisiä elintarvikebisneksiään kiivaimman sodan keskellä, ja Major Major Major (Lewis Pullman) puolestaan pääsee rekisterit sekoittavalla nimellään ylenemään majuriksi.

Heikoimmillaan Catch-22 jää kuitenkin turhan alleviivaavaksi satiiriksi, jossa edellä mainitut, hieman yksipuoliset mutta taitavasti näytellyt hahmot hoitelevat omia bisneksiään - esimerkiksi Minderbinderin afäärien ympärille rakentuva nelosjakso on yhtäältä raikas tuulahdus seuratessaan Yossarianin ja Minderbinderin kauppamatkoja pitkin Eurooppaa, mutta matkanteosta jää uupumaan jännite kokonaan. Pitkiksi versovat dialogit juoksettuvat kiinnostavuudestaan huolimatta ajoittain vähän samojen asioiden pyörittelyksi. Toisaalta taas esimerkiksi ikonisen Catch-22-säännön selittäminen on sen verran hauska ja pätkähullu juttutuokio, että yliampuva jankkaavuus toimii kyseisessä kohdassa loistavasti.

Tämä on mainos:

Yossarianin hahmo on erittäin tärkeä kokonaisuuden kannalta: hahmon sotimiseen liittyvää vastahakoisuutta avataan kiitettävästi, ja karikatyyrimäisten taistelutovereiden keskellä Yossarian syvenee todella kiinnostavaksi ja uskottavaksi hahmoksi. Yossarianin kuolemanpelko ja halu paeta rintamalta tuntuvat aivan uskottavilta motiiveilta, jotka tekevät Catch-22:n keskushenkilöstä samaistuttavan sotasankarin. Käsikirjoituksen tapahtumat kuitenkin haastavat Yossariania ja tämän ajatusmaailmaa kiitettävästi esimerkiksi sen suhteen, kuinka oikeutettua rintamakarkuruus ja taistelutovereiden pulaan jättäminen olisi.

Catch-22

Alkuteokseen perehtymättömänä en osaa arvioida, ovatko Catch-22:n käsikirjoittajat laajentaneet ja syventäneet Yossarianin hahmoa romaanin sisältöön nähden, mutta Abbot osaa täyttää Yossarianin roolin mukana tulevat suuret saappaat. Näin mielenkiintoinen ja syvällinen keskushenkilö nivoo levotonta ja vauhdikasta kokonaisuutta yhteen kiitettävällä tavalla. Sarjan traagiset tapahtumat muuttavat sekä Yossariania että muita hahmoja uskottavasti ja ne onnistuvat traagisuudellaan järkyttämään katsojaakin.

Onkin mielenkiintoista, että Catch-22:n nuori ja tuntematon näyttelijäkaarti suoriutuu omista tulkinnoistaan kuuluisia kehäkettuja paremmin. Clooneyn elämöinti Scheisskopfina aiheuttaa myötähäpeää, ja Kyle Chandlerin päsmäröinti eversti Cathcartina etenee sekin aika löysällä otteella. Tv-tuotannoille ominainen maltillinen budjetti näkyy ajoittain Catch-22:n runsaissa lentokohtauksissa vähän kömpelönä toiminnan kuvaamisena nukkavieruissa ilmataisteluissa - taivaalla pölähtelevät pienet räjähdykset ovat suoraan sanottuna amatöörimäisen näköisiä tehosteita. Kotikutoisuus ei kuitenkaan paista tuotannon muilla osa-alueilla: ajankuvaan sopivat jeepit, univormut ja pommikoneiden seksistiset keulajulisteet tuovat Catch-22:n maailmaan autenttisuutta ja uskottavuutta. Yhtenä huomattavana harmina on mainittava DVD-julkaisun tekstitysten keltainen ja pienikokoinen kirjasintyyli, jonka myötä tekstitykset meinaavat harmittavasti kadota Catch-22:n kesäisen kullanruskean värimaailman sekaan.

Tämä on mainos:

Catch-22 tasapainottelee anteeksipyytelemättömästi ja pääosin toimivasti eri tyylilajien välillä - kahjo dialogi nivoutuu kuitenkin pääosin saumattomasti yhteen vähän syvällisemmän sisällön kanssa, ja hieman omaperäisemmästä sotakuvauksesta kiinnostuneiden sopii perehtyä tähän sotaretkeen. Catch-22:n DVD-julkaisun lisämateriaalien puolella on tarjolla poistettuja kohtauksia sekä kohtuullisen kiinnostavia minidokumentteja, jotka avaavat Hellerin sotaromaanin merkitystä ja kulttuuriperintöä rapakon tuolla puolen.

Catch-22
08 Gamereactor Suomi
8 / 10
overall score
is our network score. What's yours? The network score is the average of every country's score

Aiheeseen liittyviä tekstejä



Ladataan seuraavaa sisältöä